Etiikka, hyvinvointi ja johtamiskulttuuri. Osa 1: Teoreettiset perusideat.

Kirjoitus on ensimmäinen osa etiikkaa, hyvinvointia ja johtamiskulttuuria käsittelevästä kokonaisuudesta. Kokonaisuuden toinen osa löytyy ETAIROS-verkkosivuilta, täältä.

Etiikka tarkastelee ihmisen toimintatapojen luonnetta ja hyväksyttävyyttä. Se kehittää ohjenuoria hyville yksilöllisille ja yhteisöllisille elämän ja toiminnan tavoille. Pohjimmiltaan etiikka etsii vastausta kysymykseen, miten ihmisen tulisi elää, jotta voisi elää onnellisen harmonisen elämän. Etiikan peruskysymys ja etiikan perusongelmat ovatkin tärkeimpiä kysymyksiä ihmisten elämässä.

Eettiset valinnat ovat pakollisia siinä mielessä, että jokainen toimiva ihminen joutuu tietäen tai tietämättään vastaamaan niihin. Jokaisella teolla on omat eettiset ulottuvuutensa. Niinkin arkinen toiminto kuin kaupassa käynti avaa oman eettisen maailmansa. Kaupassa käydään tarpeiden tyydyttämiseksi. Perhe tarvitsee ruokaa, rahaa on käytettävä palvelusten maksamiseen, autoa on ajettava liikennesääntöjen mukaisella tavalla, autot pitäisi suunnitella ja valikoida ympäristöä huomioivalla tavalla, muita ihmisiä pitäisi kohdella ystävällisesti ja empaattisesti kaupassa vaikka sanaakaan ei vaihdettaisi.  Samalla tavalla työelämä muodostaa hyvin laajan eettisten päätösten ja toimintojen verkon. Toimiva ihminen ei ole koskaan elämässään eettisen ulkopuolella.

Osa etiikan kysymyksistä saa muotonsa ihmisten välisen yhteistyön sääntöinä. Nämä voivat olla lakeja tai vaikka työorganisaatioiden lausumattomia normeja. Olennaista on se, että perussisällöltään eettiset säännöt määrittelevät, miten ihmisten tulee toimia. Valitettavasti sääntöjen määrittelemät toiminnot eivät aina kuitenkaan tarjoa parasta mahdollista tapaa elää, koska niiden määrittelemät toimintatavat voivat olla ristiriidassa yksilöiden tasapainoisuuteen tähtäävien pyrkimysten kanssa.

Etiikan mahdollisuuden ehto on ihmisen aivojen ja hermoston myötäsyntyisissä toimintamalleissa. Ihmisen evoluution seurauksena kehittynyt neuraalinen järjestelmä on tehnyt ihmisen nykyisen kaltaisen elämän mahdolliseksi. Silti edes evolutiivisesti lähellä ihmistä olevilla ihmisapinoilla ei ole puhekieltä, teollisuutta, maailmankauppaa, lakien kautta organisoituneita yhteiskuntia, internettiä tai pankkijärjestelmiä. Ihmisen biologia luo ihmiselle ominaisen tavan elää ja toimia, ja sen keskiössä ovat eettiset normit. Tämän vuoksi on tärkeää pohtia työ- ja arkielämän etiikkaa sekä ihmisen hermoston yhteyttä etiikkaan.

Ihmisen mentaalinen biologia, johon laajassa mielessä kuuluvat neuraalisten toimintojen lisäksi monet hormonitoiminnat, avaa tärkeän näkökulman ihmisen elämään ja etiikkaan. Aivoterveys on yksi hyvä mittari sille, miten onnistuneita ovat vallitsevat ihmisen työ- ja arkielämän vallitsevat toimintamallit. Epätarkoituksenmukaiset työ- ja arkielämän toiminnat voivat olla henkisesti yhtä kuormittavia ja kuluttavia kuin virheelliset motoriset mallit.

Neurotutkimus avaa merkittävän ikkunan ihmisen arjen toimintamallien tarkoituksen mukaisuuden tutkimukseen, mutta se ei kykene avaamaan tai selittämään kaikkia ihmisen toimintojen aspekteja. Ihmisen aivot ovat muokkautuvia ja ne kykenevät oppimaan erilaisia toimintamalleja. Tästä johtuen etiikan pohjaksi tarvitaan neuraalisen analyysin lisäksi psykologista ja sosiokulttuurista toiminnan ja toimintamallien tutkimusta. Tällaisia elämän toimintamalleja ovat esimeriksi yksilöiden tavat, yhteisön lait ja kulttuurien uskomukset.

Geneettiset muutosprosessit ovat aivan liian hitaita tarjotakseen kattavaa pohjaa, ajatustyökaluja tai tieteelisiä selityksiä tällä hetkellä työelämää ja arkea ravistavan digitalisaation aiheuttamien elämänmuutosten tutkimukseen ja kehittämiseen. Tarvitaankin kokonaisvaltaista etiikan ja elämän tutkimusta, joka valottaa kaikkien ihmisen elämää muokkaavien ilmiöryhmien merkitystä ihmisen ymmärtämisessä, mikä on välttämätöntä aiempaa järkevämpien elämätapojen ja työprosessien kehittämisessä. Etiikka on tärkeä asia tässä kokonaisuudessa, koska se luo toiminnan ohjaamisen normiston, ja täten etiikka yhdistää erilaiset tieteelliset tarkastelunäkökulmat aivoista yhteiskuntaan.

Ihmisen toiminta

Ihmiset ovat informaatiota prosessoivia, tuntevia, kokevia ja ajattelevia eläimiä. Mainitut psykologiset prosessit muodostavat kokonaisuuden, joka ohjaa ihmisten tilannetietoisuutta, toimintaa, toiminnan suunnittelua ja -ohjausta. Psykologisia prosesseja koskevia tietoja on syytä täydentää vielä sosiaalisilla ja kulttuurillisilla prosesseilla kokonaiskuvan saamiseksi ihmisen toiminnan luonteesta. Tieteessä usein nämä prosessit erotetaan toisistaan, vaikka ihmisen mielessä aistimuksilla, tunteilla kokemuksilla ja ajatuksilla ei todellisuudessa mielen toimintojen kokonaisvaltaisuuden vuoksi ole tiukkoja rajoja. Ihmisten toiminnan ymmärtämiseen kaikki esitetyt tutkimusnäkökulmat tuovat oman lisänsä.

Tunteilla tai emootioilla tarkoitetaan kokonaisvaltaisia ja yksilön suhdetta todellisuuteen määrittäviä sisäisiä tiloja. Niillä tarkoitetaan yhtä hyvin ilon, surun, kiukun tai inhon kaltaisia yhden yksilön sisäisiä elämyksiä kuin mustasukkaisuuden, ylpeyden, oikeudentunnon tai uskonnollisuuden kaltaisia monimutkaisia sosiaalisia kokemuksia. Emootioiden ulottuvuuksia ovat myös niiden voimakkuus, kesto, sisältö eli teema ja valenssi l. tunteiden positiivisuus ja negatiivisuus. Etiikan näkökulmasta erityisesti valenssi on tärkeä asia, koska se määrittelee asioiden miellyttävyyden ja epämiellyttävyyden yksilön näkökulmasta, ja täten sen pohjalta voidaan ymmärtää tilateiden ja toimintojen emotionaalisen arvo yksittäisille ihmisille ja yhteisöille.

Pelkkä emotionaalinen maailman kokeminen ei yksin riitä ihmisen toiminnan tarkastelun pohjaksi. Emootiot on tulkittava ja yhdistettävä kognitiivisiin tilanneanalyyseihin. Ihmisen elämällä on kognitiiviset ulottuvuutensa, jotka määrittävät kokemuksen ja ajattelun sisältämän informaation. Ihmisen kognitiiviset prosessit havainto, tarkkaavaisuus, muisti, kielelliset prosessit ja ajattelu luovat yhdessä tunteiden kanssa mentaaliset representaation l. maailman ja aktuaalisten tilanteiden sisäiset esitykset. Nämä sisäiset esitykset t. mentaaliset representaatiot muodostavat ihmisen mielessä alitajuisen ja tietoisen kokemuksen sisällön ja samalla kaikkien toimintojen ohjausjärjestelmän.

Sosiaaliset ja kulttuurilliset järjestelmät syntyvät ihmisten yhteisistä toimintoja ohjaavista tietosisällöistä. Eettiset periaatteet, lait ja organisaatioiden sisäiset toimintamallit ovat tietoja, jonka pohjalta ihmiset ohjaavat omaa toimintaansa. Niihin liittyy aina yksiköllisiä kokemuksia, koska säännöt asettavat ihmiset erilaisiin tehtäviin ja asemiin. Tällöin joudutaan miettimään esimerkiksi sitä, että toisille ihmisille sopivat toiset tehtävät paremmin ja toiset tehtävät ovat toisia psyykkisesti rasittavampia. Etiikan tulisi esittää mahdollisimman tarkoituksenmukainen toimintajärjestelmä, jotta arjen ja työelämän laatua voidaan parantaa.

Ihmistutkimuksen päämääränä on selvittää erilaisten psyykkisten tekijöiden merkitys ihmisen elämän näkökulmasta. Etiikka ja sosiaalinen normisto puolestaan ohjaavat toimintoja sellaisiin suuntiin, jotka ovat eri yksilöiden kannalta edullisempia. Ihmisten elämän ja siihen vaikuttavien tekijöiden monimutkaisuus aiheuttaa sen, että kokonaisvaltaisia ratkaisuja tai ”suuria kertomuksia” ei ole helppo esittää. Etiikka syntyy osana ihmisen elämän moniulotteista prosessia.

Eettinen prosessi ja sen kontrolli

Etiikkaa voidaan tarkastella akateemisena oppirakennelmana tai tieteellisen ajattelun yhtenä alana. Toisaalta etiikkaa voidaan myös tarkastella ihmisen arjen näkökulmasta. Kun tieteellinen etiikka keskittyy analysoimaan ja kehittämään eettisiä ja moraalisia käytänteitä, arjen etiikka kohdistaa huomionsa elämän todellisiin toimintamalleihin. Tästä johtuen arjen etiikan ymmärtämisen kannalta on tärkeää selkiinnyttää sitä, millaisen psyykkisen ja sosiaalisen prosessin kautta ihmiset luovat arjen toimintamallinsa ja niihin liittyvät arvopäämäärät.

Arjen etiikka siirtää eettisen normiston kehittämisen painopisteen akateemisista keskusteluista ihmisten arkielämään. Se kysyy arjen normien rakenteen ja vallitsevien sosiaalisten käytänteiden perusteluja ymmärtääkseen ihmisten jokapäiväistä elämää. Edward Westermarck esimerkiksi tutki empiirisesti etiikan normeja ja arvoja. Sen sijaan, että hän olisi pyrkinyt asettamaan parhaita normeja avioliitoelämälle, hän tutki millainen instituutio avioliitto todella oli.

Arvoajattelun psykologisena lähtökohtana ovat tunteet. Ihmiset liittävät arjen tilanteisiin tunnearvioita. Ne ovat joko positiivisia tai negatiivisia. Positiiviset elämäntilanteet ovat tavoittelemisen arvoisia ja negatiivisia pyritään välttämään. Tämä tunteet ratkaisevat eri asioiden, tilanteiden ja toimintojen arvon ihmiselle, ja siksi tunteilla on ollut tärkeä rooli eettisen ajattelun synnyssä, tarkastelemisessa ja kehittämisessä. Tällaista tunteista lähtevää eettistä ajattelutapaa on yleensä kutsuttu eettiseksi emotivismiksi.

Emootiot eivät kuitenkaan tarjoa tarkkaa kuvaa toimenpiteistä, jotka ovat johtaneet ihmisen johonkin elämäntilanteeseen, tai informaatiota itse tilanteen luoneesta. Tähän tarvitaan kognitiivista informaation keräämistä. Tekojen ja niitä seuraavien tilanteiden representaatiot ovat edellytyksenä toimintojen ymmärtämiselle.

Toimintoja ja tunteita ei ole syytä erottaa toisistaan, kuten esimerkiksi David Hume teki kehittäessä ns. Humen giljotiinin. Siinä Humen argumentoi, että tosiasioista ei voi johtaa arvoja. Toisaalta ilman kunnollisia kuvauksia teoista ei myöskään voi olla arvoja, jotka koskisivat näitä tekoja. Tunteet ja kognitiot liittyvät saumattomasti yhteen, vaikka ne ovatkin ihmisten tekojen eri ulottuvuuksia. Yksittäinen ihminen yhdistää tekokoihinsa ja niistä syntyneisiin tilanteisiin emotionaalisia tekijöitä. Samalla hän luo kognitiivisemotionaalisen toimintoja ohjaavan arvoskeeman.

Koska eri ihmisillä on erilaisia arvoskeemoja, sosiaaliset arvot syntyvät arvodiskurssin kautta. Ihmiset tuovat esiin kokemuksiaan ja normipreferenssejään arjen keskusteluissa. Tällaisten keskustelujen välityksellä ihmiset katsovat suorasti tai epäsuorasti arvojaan yhdessä. Ihmisten kohtaamisissa syntyvän keskustelun, joka voi olla jokapäiväistä jutustelua, poliittista analyysiä, yksittäisen yhtiön sisäistä arvokeskustelua, eduskuntapuhetta, lehdistökirjoittelua tai akateemisia analyysejä, seurauksena kehittyy tapoja, normeja, lakeja ja muita eettisiä periaatteita.

Eettinen prosessi sisältää niin yksilöiden kokemusten seurauksena syntyviä toimintaskeemoja sekä tilanneanalyysejä, niiden emotionaalisia arvoarvostelmia kuin niiden sosiaalisen keskustelun kautta muokkautuvia yhteiskunnallisia käytänteitä. Tällaisen monimutkaisen prosessin seurauksena syntyy ja alati muuttuu arjen etiikka.

Kirjoittaja: kognitiotieteen professori Pertti Saariluoma, Jyväskylän yliopisto