Etiikka, hyvinvointi ja johtamiskulttuuri. Osa 2: Arjen etiikka.

Kirjoitus on toinen osa etiikkaa, hyvinvointia ja johtamiskulttuuria käsittelevästä kokonaisuudesta. Kokonaisuuden ensimmäinen osa löytyy ETAIROS-verkkosivuilta, täältä.

Etiikan tavat, normit, säännöt ja periaatteet

Etiikka kiteytyy eettisen prosessin tuloksena syntyneisiin implisiittisiin ja eksplisiittisiin normeihin. Nämä periaatteet ohjaavat ihmisten jokapäiväistä toimintaa. Yksittäisillä ihmisillä on omat toimintanorminsa. Ne voivat olla jaettuja, mutta ne myös eroavat toisistaan. Rikollisten normisto on jossakin määrin erilainen kuin lakia noudattavien kansalaisten. Itseasiassa yksittäinen rikollinen voi poiketa tavallisten kansalaisten normeista vain rikosta tehdessään. Perheet noudattavat omia tapojaan, pienyhteisöillä on niiden sosiaaliset preferenssinsä ja samoin on suurilla yhteisöillä aina valtioihin ja kulttuureihin asti omansa.

Jokainen ihminen ikään kuin heitetään suureen eettisten normien verkkoon.  Tässä verkossa hän hakee omat toimintamallinsa, joiden varaan arki muotoutuu. Ymmärrettävästi henkilökohtaisilla kokemuksilla on tärkeä asema siinä, millaiseksi ihmisen tapa ratkaista eettisiä ongelmia muotoutuu. Kyseessä on suuri kokonaisuus, jossa yksittäiset ihmiset tekevät omia valintojaan. Eettinen informaatioprosessi vie kokonaistoimintojen sosiaalista säätelyä eteenpäin. Erilaiset säännöstön kehittämistoimet ja interventiot vievät kokonaisuutta eteenpäin.

Osa eettisistä toimintasäännöistä ovat hyviä tapoja. Aikoinaan miesten odotettiin ottavan hatun pois päästään naisten seurassa hississä ja avaavan heille oven. Ihmisten odotettiin pukeutuvat tyylikkäästi, jos se oli mahdollista. Nylkyään usein arvostetaan vapaata ja huoletonta elämää. Tapanormit, kuten keskustelusäännöt tai ikäihmisten kunnioittaminen, muodostavat osan etiikan periaatteita.

Etiikan normistoon kuuluvat myös organisaatioiden toimintamallit ja lait. Ne ovat useimmiten kirjattuja eivätkä riipu henkilöistä. Ne vain määrittävät sanktioiden uhalla, miten ihmisten tulisi toimia. Jokaisella yhteisöllä ja yhteiskunnalla on omat lailliset toimintamallinsa. Erilaiset yhteiskunnalliset muutokset mukaan lukien tekniikan kehittyminen aiheuttavat jatkuvia muutoksia lainsäädännössä. Sitä korjataankin jatkuvasti korjaustyöstä säädettyjen prosessien kautta.

Lopuksi on huomattava, että etiikkaa ohjaavat hyvinkin pitkäkestoiset normit. Niitä voi oikeutetusti kutsua eettisiksi periaatteiksi. Hyviä esimerkkejä eettisistä periaatteista voi löytää esimerkiksi yli 3700 vuotta sitten kirjoitetusta Hammurabin laista, Konfutsen mietiskelyistä tai Vanhasta testamentista. Yksi kuuluisimista toimintanormeista on ns. etiikan kultainen sääntö: Älä tee toisille, mitä et toivoisi tehtävän sinulle. Immanuel Kantkin piti tätä periaatetta kategorisen imperatiivin nimellä koko etiikan johtavana ajatuksena.

Kaikki periaatteet eivät kuitenkaan säily ikuisesti. Hammurabin lain ajatusta ”silmä silmästä” ei enää pidetä tarkoituksenmukaisena. Jos talo romahtaa, ja omistaja kuolee, niin surmattakoon arkkitehti, ei ole enää pidetä pätevänä periaatteena. Alan Turing homoseksuaalina ajettiin sosiaalisen painostuksen kautta itsemurhaan, vaikka hänellä oli ollut erittäin tärkeä asema sekä sodassa että tieteessä kansakunnalleen ja maailmalle. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin tämä ei enää olisi ollut mahdollista.

Etiikka on eettisen prosessin pohjalta muotoutunut säännöstö. Se muuttuu usein osoittauduttuaan epätarkoituksenmukaiseksi. Etiikkaan suuntautuvan työelämäntutkimuksen yksi tavoite onkin kehittää vallitsevia työtoimintaa sääteleviä normistoja mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi elämänlaadun parantamisen näkökulmasta. Tätä tietä myös elämän eettinen arki alkaa kehittyä. Kokonaisvaltainen ihmistutkimus on tässä työssä välttämätön apuväline.

Aivoista johtamiseen ja etiikkaan

Ihmisen kokonaisvaltaisen tarkastelemisen hyödyllisyys tulee hyvin esiin joissakin raskaissa elämän tilanteissa kuten masennuksessa. Masennuksen aikana voidaan todeta muutoksia neurotransmitteriaineiden kuten dopamiinin ja serotoniinin tasoissa. Masennukseen voidaan liittää myös jatkuvat negatiiviset ajatussisällöt, jotka helposti värittävät neutraalejakin kokemuksia negatiivisiksi. Jo pitkään on myös tiedetty sosiaalisten verkostojen merkitys itsemurhien ja muiden masennuksen negatiivisten seurausten ehkäisyssä. Täten masennus voidaan yhtä aikaa nähdä neuraalisena, psykologisena ja sosiaalisena ilmiönä.

Ei ole mitään syytä ajatella, että ihmisen yleistäkin hyvinvointia ei tulisi tutkia monitieteisesti. Olennaista on löytää eri lähestymisnäkökulmien roolit kokonaisuuden osana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, millaisiin kysymyksiin kukin tarkastelutaso voi antaa mielekkäitä vastauksia. Tällaisen tutkimuksen päämääränä on eettisen arjen kokonaisvaltainen hallinta.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana aivotutkimuksen ja etiikan suhde on nojannut vahvasti neurotieteelliseen etiikkaan. Tämä tarkoittaa sitä, mitä etiikan piirteitä voidaan tarkastella neurotutkimuksen avulla. Yleensä tämän hetkinen neurotieteellinen etiikka on keskittynyt suurelta osalta neuraalisesti merkittävien aivoalueiden määrittelemiseen. Tällaisia ovat esimeriksi mielihyväalueet ja toiminnanohjauksen kannalta olennaiset neuraaliset järjestelmät. Hyvä esimerkki on myös ollut erilaisten leesioiden aiheuttamat toiminnan kontrolliongelmat ja niistä johtuvat rikolliset teot.

Etiikan ja moraalin psykologia kohdistuu pääosin mentaalisten representaatioiden sisältöön. Ihmisillä on käsityksiä esimerkiksi siitä, milloin on oikeutettua vahingoittaa toista ihmistä henkisesti, taloudellisesti tai fyysisesti. Yksilöiden käsitykset ja toimet tällaisissa yhteyksissä ovat toisistaan poikkeavia. Psykologian tehtävä on ymmärtää, millaisia moraalisia normeja eri ihmiset ovat oppineet ja omaksuneet, ja mistä syystä. Tällä tavalla psykologia tuo neurotutkimuksesta poikkeavan näkökulman mieleen. Frontaalialueet ovat toiminnan ohjauksessa ja suunnittelussa aivan yhtä tärkeitä, on kyse millaisesta tahansa eettisestä toimintamallista. Sen vuoksi on välttämätöntä tarkastella etiikkaa psykologisena ilmiönä l. vastata kysymykseen, millaisten ajattelumallien avulla ihmiset pyrkivät elämään eri tilanteissa omaa elämäänsä.

Ihminen on sosiaalinen eläin ja sen vuoksi on olennaista, että ihmisten toiminta kyetään koordinoimaan. Eettiset säännöt kuten tavat, työorganisaatioiden normit tai lait saavat oikeutuksensa yleensä sosiaalisesti. Erilaiset yksilölliset ja sosiaaliset tilanteet synnyttävät eettiset säännöt, mutta ne on yleensä syytä hyväksyä mahdollisimman yleisesti yhteiskunnassa, jotta niillä olisi todellista vaikutusta ihmisten elämään ja sen laatuun.

Normien sosiokulttuurillinen tarkastelu on erityisen tärkeää, koska sen avulla on parhaiten mahdollista tehdä konkreettisia korjaavia toimenpiteitä. Vaikka neuraalisesti voidaan saada hyvinkin tarkka kuva esimerkiksi työstressistä siihen voi olla helpointa reagoida muuttamalla työelämän pelinsääntöjä. Usein työelämässä on helpompi sopeuttaa säännöt ihmisen kannalta järkeviksi kuin sovittaa ihminen heikosti perusteltavissa oleviin sääntöihin.

Etiikka ja eettisen työelämän kehittäminen edellyttävät kokonaisvaltaista ajattelua. Kyse ei ole vain työolojen stressaavuudesta vaan yleisemminkin toimintamallien järkevyydestä Monitieteisen ja moninäkökulmaisen tutkimuksen avulla on mahdollista saada aikaa laadukkaampia toimintaratkaisuja. Toimenpiteet voidaan kohdistaa asioihin, joihin voidaan todella vaikuttaa, ja sehän on loppujen lopuksi hyvän johtamisen päämäärä.

Kirjoittaja: kognitiotieteen professori Pertti Saariluoma, Jyväskylän yliopisto

Kiitokset: Aivoterveysprojekti on tukenut tätä työtä