ETAIROS-hanke päättyi: Tekoälyn etiikan merkitys kasvaa

2025

Suomalaisessa tekoälytutkimuksessa ja -keskustelussa laajasti vaikuttanut ETAIROS-hanke on tullut päätökseensä.

Vuosina 2019–2025 toiminut Strategisen tutkimuksen rahoittama hanke osui poikkeuksellisten mullistusten aikaan: pandemia, tekoälyn läpimurto ja muuttunut turvallisuustilanne loivat taustaa yhteiskunnan ja teknologisen nopealle muutokselle.

Hankkeen keskiössä olivat kysymykset siitä, miten eettisesti hyväksyttäviä tekoälyjärjestelmiä suunnitellaan, käytetään ja hallitaan – haasteet, jotka koskettavat yhä laajemmin sekä julkista että yksityistä sektoria. Haasteita, joiden merkitys kasvaa nopean ja osin arvaamattoman yhteiskunnallisen ja teknisen kehityksen ristivedossa.

Hankkeen lähtökohdat

Valtiovarainministeriön tietopoliittinen selonteko (2018) nosti hyvän tekoäly-yhteiskunnan arvoiksi läpinäkyvyyden, vastuullisuuden ja laajan yhteiskunnallisen hyödyn. Sen mukaan tulevaisuuden tekoälyyn pohjautuvat teknologiat tulee suunnata tukemaan elämänlaadun parantamista, helpottamaan palveluiden saatavuutta ja käyttöä sekä tehostamaan kilpailukykyä ja arvonlisäystä. Suomesta tavoiteltiin Sipilän hallituksen johdolla kestävän tietoekosysteemin esimerkkimaata, jonka nähtiin nojautuvan luottamusyhteiskuntaan, hyvään hallintoon, korkeaan osaamistasoon, rekistereihin ja tietovarantoihin, innovatiivisiin yrityksiin sekä digitalisaation ja tekoälyn vahvaan kehitykseen.

Näistä lähtökohdista aloitettiin ETAIROS-tutkimushanke 2019. Tekoälyn nopean kehittämisen ja laaja-alainen soveltamisen nähtiin vaikuttavan kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin, ja sen käytön nostavan esiin monia eettisiä, yhteiskunnallisia ja juridisia ongelmia. Siksi tarvittiin tutkittua, empiiristä tietoa tekoälyjärjestelmistä ja niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista sekä uusia lähestymistapoja ohjaamaan jatkuvasti kehittyvien teknologioiden kehitystyötä ja sovelluksia niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.

Hypestä arkeen: tekoälyn eettiset kysymykset kasvavat

ETAIROS kasvoi ja kehittyi yhdessä tekoälyn ja laajojen kielimallien kanssa. Hankkeen alkaessa tekoäly oli monelle vielä etäinen ja tuntematon ilmiö. Kuuden vuoden aikana niin teknologiakehitys kuin sosiotekninen muutos oli valtavaa ja nopeaa, hypetystä tuli ja meni, ja kuva tekoälystä muuttui hankkeen aikana. Nyt aihe on arkea muun muassa kouluissa, joissa pohditaan tekoälytyökalujen käyttöä opetuksessa ja oppimisessa sekä julkishallinnossa, jossa pohditaan tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuuksia.

Hankkeen kaaren aikana käydyt keskustelut heijastavat nopeaa muutosta. Ensin puhuttiin vinoutuneesta datasta ja automaattisesta päätöksenteosta, sitten myrkyttyneestä informaatioympäristöstä, tutkijoiden ja organisaatioiden riippuvuudesta tekoälystä, valtakysymyksistä ja teknologiajättien vallasta, sääntelyn mahdollisuuksista, taloudellisesta ja episteemisestä eriarvoisuudesta, älykaupungeista, lopulta kognitiivisesta turvallisuudesta, sekä vaikutuksista ihmisyyteen ja ympäristöön.

Etiikka käytäntöön – vanhat ratkaisut eivät riitä

Projektin aikana kävi selväksi, että teknologinen kehitys tuottaa jatkuvasti uusia kysymyksenasetteluja ja samalla tekee vanhoista vastauksista ja keskusteluista osin hyödyttömiä. Esimerkiksi sääntelykehyksessä muutos on johtanut siihen, että osa hallintakeinoista, joita keskusteluissa ja lainsäädäntöhankkeissa on kehitelty, eivät enää toimi. Tekoäly uutena, vieraana objektina on tuonut esille rakenteita, jotka ovat muutoin itsestään selviä ja joita ei tulisi mielenkään etsiä.

ETAIROS- työskentely ja ennen muuta ympäröivät haasteet osoittivat väkevästi, että tekoälyn etiikka ei ole eikä voi olla erillinen (akateeminen) saareke, vaan sen on oltava käytäntölähtöistä ja toimija- ja toimintakeskeistä työskentelyä, jossa keskeiset kysymyksenasettelut eivät kumpua ensisijaisesti filosofian traditioista vaan käsillä olevista ongelmista. Samanaikaisesti klassiset filosofian ongelmat, kuten Humen giljotiini, ovat näyttäytyneet uudella tavalla ja löytäneet uusia ratkaisumalleja tekoälyn valossa.

Monitahoinen yhteistyö ja uusia näkökulmia

Kuuden vuoden aikana ETAIROS toi yhteen niin eetikot, tietojenkäsittely-, kognitio-, yhteiskunta- ja oikeustieteilijät kuin hallinnon ja yritysmaailman toimijoita. Hanke tuotti työkaluja muun muassa tekoälyn eettiseen hallintaan julkishallinnolle ja yrityksille sekä kehitti osallistumisen ja osallisuuden digitaalisia alustoja. Case-yhteistyötä tehtiin esimerkiksi terveydenhuollon, puolustusministeriön, SITRAn, Valtioneuvoston kanslian sekä Oulun ja Tampereen kaupunkien kanssa. Lisäksi tarjottiin asiantuntija-apua ministeriöille, yrityksille ja järjestettiin lukuisia puhujatilaisuuksia, julkaisuja sekä podcasteja – ml. hankkeen oma kaksikymmenosainen podcast -sarja, 10 pulmaa tekoälystä.

Hanke edisti merkittävästi yhteiskunnallista keskustelua aiheesta monitahoisesti ja useissa asiantuntijaryhmissä. Hanke on myös luonut yhteistä ”kieltä” insinööritieteiden, ihmis- ja yhteiskuntatieteiden, oikeustieteen ja hallintotieteen kesken ja tuonut etiikkaa pois ”filosofian siilosta” yhteiseksi keskustelun aiheeksi. Eikä vähäisimpänä, yhteistyö julkishallinnon kanssa on saanut virkahenkilöt keskustelemaan ja innostumaan aiheesta, joka ei ole heidän tavanomaisessa agendassaan.

Katse tulevaan: tutkimusta, osallistamista ja uusia ratkaisuja

Projektin aikana tapahtunut kehitys toi korostetusti esiin, kuinka uusien teknologioiden hyötyjä ei voida irrottaa niiden käytön riskeistä ja haitoista. Teknisen kehityksen nopeus vie huomion siitä, että uusien teknologioiden mielekäs, hyödyllinen ja suotuisa käyttöönotto ja soveltaminen ovat (useimmiten) vaivalloisia ja hitaita prosesseja. Haviteltujen hyötyjen ja todellisten kustannusten välillä on usein epäsuhta. Hanke työsti välineitä tehdä epäsuhtaa näkyväksi ja käsitellä sitä.

Vaikka tekoälyn etiikkaan liittyviä pulmia osataan nyt nimetä ja ratkoa aiempaa paremmin, niiden juurisyyt liittyvät myös laajempiin yhteiskunnallisen tasa-arvon ja hyvinvoinnin kysymyksiin. Jos näitä ei ratkaista, eivät myöskään tekoälyn etiikan ongelmat poistu.

Tärkeiden eettisten arvojen, kuten vastuullisuuden ja laaja-alaisen hyödyn tavoittelu, tekoälyistyvässä maailmassa muodostaa yhteiskunnallemme pysyväisluontoisen kysymyksen, jonka tapaus- ja teknologiakohtaisten ongelmien tunnistaminen ja ratkominen edellyttää jatkuvaa keskustelua eri tieteiden ja sidosryhmien kesken.

—

Haluamme kiittää rahoittajaa ja yhteistyökumppaneita tutkimuksen mahdollistamisesta ja tärkeistä keskusteluista ja oivalluksista vuosien varrelta.

Hanke on osaltaan kasvattanut myös joukon nuorempia ja vanhempia asiantuntijoita, joiden osaamisen ja oivallusten avulla voimme luovia yhteiskuntana paremmin tekoälyn ja sosioteknisen muutoksen hetteikössä.