Voiko tekoäly olla kirjailija?

2023

Mitä tapahtuu, kun tekoäly tulee luoville aloille? Voiko tekoäly olla taiteilijan kaveri ja inspiraation lähde? Vai ryöstääkö AI viimeisetkin rahat kirjailijan laihasta kukkarosta? Tässä tekstissä pohdin sitä, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia liittyy tekoälyyn kirjallisuuden kentällä.

Miten tekoäly kirjoittaa kirjan?

ChatGPT:n on raportoitu laukaisseen tekoälykirjojen boomin (Reuters). Kustantamoihin sekä myyntialusteoille tulvii tekoälyn kirjoittamia fantasiaromaaneja. Esimerkiksi TikTokissa, YouTubessa ja Redditissä pyörii lukuisia opetusohjelmia, joissa näytetään, miten tekoälypohjaisten ”tarinageneraattoreiden” avulla kuka tahansa voi kirjoittaa kirjan muutamassa tunnissa. On siis jo otettu aimo harppaus ”ensimmäisestä” tekoälyavusteisesta kirjasta 1 the Road, jonka Ross Goodwin vuonna 2017 muotoili hyödyntäen algoritmien opetusaineistona Jack Kerouacin kuulua Matkalla-romaania.

Miten ”luova tekoäly” sitten kirjoittaa? Algoritmit tuottavat tekstiä niille opetettujen kielimallien pohjalta. ChatGPT:n ja muiden saman kaltaisten kielimallien toiminta perustuu todennäköisyyteen siitä, että tietyt sanat ja kielelliset konseptit esiintyvät yhdessä. Kyseessä on siis algoritmin suorittama imitaatio opetusaineistosta. Näin on mahdollista tavoittaa opetusaineistossa – romaaneissa, novelleissa, esseissä ja runoissa – käytetty kielellinen luonne. Tutkijaa tällainen kiinnostaa välittömästi. Jos opetusaineistona käyttäisi Ernauxin, Steinbeckin tai Ishiguron merkkiteoksia, niin loisiko algoritmi Nobel-tason kirjallisuutta? Entä kuka tekstin kirjoittaja tällöin olisi?

Tekijänoikeudet – kuka on kirjoittaja?

Amazonista on löydetty myynnistä ns. haamukirjoittajien teknisiä opuksia, joissa kirjoittajaksi ilmoitettua henkilöä ei ole olemassa, vaan asialla on ollut ChatGPT (The Washington Post). Joskus myös oikean kirjailijan nimeä on käytetty luvatta tekoälyn generoimassa, myyntiin päätyneessä kirjassa (CNN). Näin voi periaatteessa käydä kenelle tahansa, joka saa nimeä kirjailijana. Riski on suurempi silloin, kun tekijän opuksilla on kaupallista merkitystä, ne on kirjoitettu englanniksi ja löydettävissä sähköisessä muodossa. Myös kirjojen sisältöä voidaan hyödyntää luvatta erilaisten tiivistelmien tekoon. Eräät yhdysvaltalaiskirjailijat ovat jo vaatineet oikeudessa vahingonkorvausta OpenAI:lta (Guardian) perustuen siihen, että tekoäly on tehnyt heidän kirjoistaan liian tarkkoja tiivistelmiä.

Yli 10 000 kirjoittajaa on allekirjoittanut avoimen kirjeen, jossa kehotetaan hankkimaan kirjailijoilta suostumus ja maksamaan korvaus, mikäli heidän teoksiaan hyödynnetään tekoälymallien kouluttamiseen. (CNN). Samoilla linjoilla ovat kustantajat, jotka ovat hiljattain linjanneet periaatteita tekoälyn hyödyntämiselle. Kun kustannettuja aineistoja käytetään tekoälyn kouluttamiseen, tulisi kustantajien kanssa sopia periaatteista ja korvauksista. Lisäksi lähteet tulisi merkitä näkyviin jo yhteiskunnallisen avoimuuden ja kansalaisten edunkin vuoksi. (Uutismedian liitto.)

Motivaatio, merkitys ja yhteys

Yleisesti kaunokirjallisuudessa kaupallinen hyöty tai edes maine ja kunnia eivät ole olleet ihmiselle ensisijaisia ajureita kirjoittamiseen. Ennemminkin on kyse inhimillisestä tarpeesta ilmaista itseään ja asettua vuoropuheluun. Algoritmeilla ei sen sijaan ole luovuuden lähteenään sisäistä motivaatiota, paloa, uteliaisuutta ja halua ymmärtää (kts. Aaltoyliopiston tiedeuutinen). Kirjoja ja kirjailijoita on kuitenkin hyvin monenlaisia. Esimerkiksi koukuttavia dekkarikaavoja voinee rakennella myös tekoälyä hyödyntäen. Tällaisessa tilanteessa tekoäly on ennemminkin idea-apulainen, ei niinkään kirjoittaja tai luova taiteilija.

Kun hyppään lukijan ja kirjoittajan rooliin, huomaan, että minun on vaikea luottaa tekoälyyn romaanikirjailijana. Koen, että kirjoittaessaan ihminen eläytyy, kurottaa kohti toista, rakentaa ihmisyyden käsityksiä kirjallisuuden kautta. Kyse on omaehtoisesta, itsearvoisesta toiminnasta. Lukiessani tiedän, että tällä teoksella on ollut tekijälleen jokin syvällinen merkitys. Että toisen ihmisen ajattelu ja tunteet yhdistyvät niihin ajatuksiin, joita minä ajattelen ja niihin tunteisiin, joita minä tunnen. En halua kokea tätä maailmaa yksin, vaan jakaa kokemusta lukijan ja kirjoittajan välillä. Kun tiedän, ettei tekoälyn kirjoittamalla tekstillä ole ”luojalleen” merkitystä eikä kirjoitus kumpua mistään ”koetusta”, se tuntuu väistämättä ontolta. Toki tekoälyn eri kirjoittajien kokemuksista mosaiikkimaisesti koottu teksti voisi silti herättää minussa omia ajatuksiani, muistojani ja tunteitani. Lukijanahan minä muodostan oman tulkintani tekstistä ja koen oman kokemukseni. Voisin jopa kuvitella kokevani yhteyttä niihin lukuisiin kirjoittajiin, joita algoritmi imitoi. Niin tosiaan voisin. Silti koen, että haluan lukiessani olla yhteydessä nimenomaan toiseen ihmiseen.

Voiko tekoälystä olla hyötyä kirjailijalle?

Kerroin jo edellä esimerkin dekkarin käänteiden ideoinnista, mutta muutakin apua tekoälystä voi kirjailijalle olla. Esimerkiksi omakustannuspalvelua tarjoava Book on Demand (BoD) esittelee vinkkejä siihen, miten kirjailija voi luovassa työssään hyödyntää tekoälyä. AI:n avulla voi päästä kirjoitusjumista, tutkia aihepiiriä tarkemmin, saada tukea oikeinkirjoitukseen ja tekstin sujuvoittamiseen, laatia esittelytekstejä, tehdä kuvasuunnittelua, käännöksiä ja markkinointisuunnitelmia. Kirjoja myös myydään kansikuvin, ja niiden tuottamisessa hyödynnetään tekoälyä yhä useammin. Kuvataiteen puolella tekoälyä on käytetty ahkerasti ja onnistuneesti. Esimerkiksi tekoälyn muodostamia valokuvia on palkittu (HS) tietäen ja tietämättä, että kyseessä on tekoäly. Miksei siis myös kirjallisuudessa vastaavia mahdollisuuksia löytyisi.

Mitä tekoäly muuttaa kirjamarkkinoita?

Käsittelin jo edellä lukukokemusta ja tekijänoikeudellisia haasteita. Lopuksi voisin vielä nostaa esiin kysymyksen siitä, mitä kirjallisuusalalla tapahtuu. Tekoäly eittämättä helpottaa ja nopeuttaa kaupallisesti tuottavan, viihteellisen lopputuloksen tuottamista. Tekoäly myös sopii erilaisten teknisten opusten ja manuaalien generointiin, kunhan lähtöaineiston käyttö on luvallista. Hyvin myyviä viihdyttäviä teoksia halutaan nopeasti kiertoon, jotta kustannusala pysyy hengissä. Tässä tekoäly voi olla apuna. Onko kuitenkin vaarana, että käsityksemme kirjallisuudesta muuttuu, mikäli tarjolla on yhä enemmän vain tietyn tyyppisiä, hyvin myyviä ja nopeasti generoitavissa olevia kokemuksia? Hakeutuvatko viihdetaide ja korkeakulttuuri nykyistä vahvemmin omiin uomiinsa? Ja tahdommeko me tällaista jakoa? Mistä me oikeastaan maksamme ostaessamme kirjoja – tarinankerrontaperinteen ylläpitämisestä vai viihdyttävästä kokemuksesta? Tekeekö kiihtyvä tuotteiden kiertonopeus hitaasti pureskeltavalle tekstille oikeutta? No, nämä taitavat jo olla niitä kysymyksiä, jotka ylittävät oman vastauskapasiteettini. Vinkatkaa, jos joku on näitä osuvasti pohtinut. Kenties ChatGPT?

Kuva: Pixabay

Kirjoittaja

Marinka Lanne, Senior Scientist, Dr sc.