Portaissa tekoälyparatiisiin on vielä nousemista – näkökulmia osallistavan julkishallinnon sparrausklinikasta

Digitaalisten työkalujen käyttö kansalaisosallistamiseen tarjoaa mahdollisuuksia, mutta niiden soveltaminen tulisi sitoa osaksi prosessien ja toimintatapojen uudistamista. ETAIROS tutkimushanke järjesti strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman STEER-ohjelman puitteissa julkishallinnon sparrausklinikan tekoälystä, digitalisaatiosta, ja osallistavasta hallinnosta.

Digitaalisilla teknologioilla, erityisesti sosiaalisella medialla, ei ole demokratian tai kansan eheyden näkökulmasta erityisen hyvää mainetta. Voidaan esittää, että sosiaalisen median ansainta- ja toimintalogiikka on edistänyt polarisaatiota ja negatiivisia ja kärjistäviä sisältöjä. Dis- ja misinformaatio on rapauttanut tietopohjaa ja luottamusta.

Samanaikaisesti digitaalinen viestintä on nivoutunut korvaamattomaksi osaksi työtä ja vapaa-aikaa – luoden perustan niin negatiivisille vaikuttamisyrityksille kuin positiiviselle osallistamiselle. Työpajassa nousikin esille, miten kansa vaikuttaa janoavan digitaalisia vaikuttamisen keinoja, kun taas hallinto toivoo kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Syitä tähän on helppo spekuloida: osallistuminen digitaalisilla alustoilla voi olla helppoa ja aika- ja paikkariippumatonta. Toisaalta kommunikaatiomuotona nykyiset digitaaliset alustat rajaavat merkittäviä dialogisuuden onnistumisen ehtoja pois, esimerkiksi tunnetilojen ja nyanssin välittämistä. Se ei tietenkään tarkoita, että teknologiaa tai sen käyttötapoja ei voisi tässä suhteessa kehittää.

Kysyntä ”demokratiateknologialle” on joka tapauksessa nousussa. Tuore raportti arvioi osallistamiseen, harkintaan ja äänestämiseen liittyvän teknologian markkinoiden kasvavan Euroopassa 800 miljoonaan (€) seuraavan viiden vuoden aikana. Erään viitekehyksen keskustelulle tarjoaa myös OECD:n raportti vuodelta 2021. Raportin mukaan Suomessa sekä julkinen sektori että kansalaiset ovat passiivisia toisiensa suhteen ja ”Suomen paradoksi” on tästä huolimatta kansalaisten parissa vallitseva korkea luottamus hallintoa kohtaan. Osallistamiselle ja sitä mahdollistavalle teknologialle voidaan nähdä kysyntää siis Suomessakin. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on jo käyttänyt digitalisaatiota ja tekoälyä hyödyksi nuorten osallistamiseen budjettiratkaisuissa – tavoittaen jopa kolmasosan kohdeyleisöstään.

Osallistava ja älykäs Tampere

Millainen on tulevaisuuden demokratia tai esimerkiksi älykäs kaupunki? Millaisen haluamme sen olevan? Kehittämispäällikkö Sanni Pöntinen kuvaili Tampereen kaupungin haasteita ja toiveita tekoälyn hyödyntämisessä omassa alustuksessaan.

Ei liene erimielisyyttä siitä, että osallistamista ei kannata tehdä ”osallistamisen vuoksi”, kuten Pöntinen alustuksessaan nosti esille. On vielä hahmottumatonta, mitä uusilla kansalaisteknologioilla voitaisiin parhaimmillaan saavuttaa, ja kuka olisi vastuussa asian edistämisestä. Mikä olisi julkisen hallinnon motiivi muuttaa nykyisiä käytänteitä osallistavammiksi?

Tekoälyyn liittyvät eettiset ja juridiset reunaehdot luovat perustan sen soveltamiselle. Niiden suhteen alkaa olla myös kiire – Pöntinen arvioi, että aikaa on noin 2-3 vuotta saada juridinen kehys kuntoon. Päättäjien ”sense of urgency” täytyy nousta tekoälyn suhteen – tekoälystä on otettava hyöty irti niin kansakunnalle kuin koko Euroopallekin. Toisaalta tekoälyn vastuullinen soveltaminen edellyttää myös rauhallista harkintaa – myös osallistamista. Teemaa ei tule kuitenkaan mystifioida – kyse on myös vain olemassa olevien keinojen ja jännitteiden (niin teknisten kuin hallinnollisten) nostamisesta pöydälle ja keskustelun aloittamisesta. Kenties asia ei lopulta ole ”sen kummempi” – kuten Pöntinen huomautti. Tekoäly voikin toimia tapana nostaa esille keskustelua erilaisten prosessien uudistamisesta ja niiden tarpeesta, sekä tekniikan roolista.

Osallistava päätöksenteko ja pol.is alusta

Eräs ratkaisu osallistavan päätöksenteon pulmaan erityisesti sosiaalisen median polarisoivassa kontekstissa on avoimeen lähdekoodiin perustuva pol.is alusta. Johtava asiantuntija Joonas Leppänen esitteli Sitran kokeiluja ja havaintoja alustan käytöstä Suomessa.

Pol.is:ssa keskeiset käsitteet ovat keskustelu (conversation), heräte (prompt), ja kommentti (comment). Keskustelu on käytännössä aihe, jonka avaamiseen käytetään herätettä. Herätteen pohjalta osallistujat voivat ehdottaa alle 140 merkin kommentteja, joiden suhteen osallistujat äänestävät. Toimintaperiaatteiltaan yksinkertainen järjestelmä mahdollistaa teoriassa miljoonien ihmisten välisen keskustelun. Eräs mielenkiintoinen piirre pol.is alustassa on sen kyky tarttua jo teknisellä tasolla verkkokeskustelujen haitallisiin lieveilmiöihin, kuten trollaamiseen. Alustalla ei ole reply –nappia, vaan pääasiallinen vuorovaikutus syntyy äänestämisen ja kommenttien ehdottamisen avulla. Järjestelmä havainnollistaa osallistujien konsensusta eri aiheista, näyttäen samalla aiheet, joista lisäkeskustelu on tarpeen ja toisaalta helpot aiheet, joista yhteisymmärrystä jo löytyy. Teknologia ja siihen liittyvä prosessi ovat lupaava tapa osallistaa kansalaisia ja toisaalta viedä päätöksenteon tietopohja vahvemmalle tasolle.

”Yksittäinen härpäke ei muuta mitään, ellei sitä kytketä osaksi päätöksentekoprosessia” – Leppänen kuitenkin huomautti. Tämän voi palauttaa aidon ja kaikkien osapuolien kannalta relevantin osallistamisen kysymyksiin. Digitalisaatioon liittyy hyviä aikeita, mutta niiden todellinen arvo saattaa piillä välineenä prosessien ja toimintatapojen uudistamiseen.

Tekoäly ja sen soveltaminen edellyttää harkintaa

Tekoäly ei ole kaikkivoipaa, vaan edelleen kehittyvää teknologiaa. Tampereen yliopiston tietojenkäsittelyopin professori Jyrki Nummenmaa esitteli ChatGPT:n toimintaa sparrausklinikassa. On olennaista ymmärtää teknologian toimintaperiaate: esimerkiksi ChatGPT tuottaa aina jonkin vastauksen syötteeseen todennäköisyyslaskennan perusteella, ellei siihen ole erikseen rakennettu kyseisen tematiikan suhteen jotakin säännöstöä, joka vastineen generoinnin estäisi. Tosin tätäkin voi myös kiertää. Esimerkkinä Nummenmaa kertoi, miten ChatGPT ei suostu kertomaan poliittista vitsiä Donald Trumpista tai ohjeistamaan, miten napalmia valmistetaan. Toisaalta jos kysymyksen muotoilee miten et tee napalmia, järjestelmä generoi sujuvat ohjeet toiminnalle: älä yhdistä ainetta A ja B – ja niin edelleen.

Työkaluna ChatGPT:llä on jo oivallisia käyttötapauksia –sillä pystyy tekemään sujuvasti esimerkiksi kielenhuoltoa. Toisaalta järjestelmällä on taipumus generoida puppua ja onkin useita tapauksia, jossa vaaditaan asiantuntijuutta toteamaan sisältöjen oikeellisuus. ChatGPT:n käyttö edellyttää siis taitoja mutta millaisia – sitä ei olla vielä täysin kyetty jäsentämään. Tekoälyn käyttöä myös säännellään. On muistettava, että esimerkiksi 1. toukokuuta 2023 voimaan astunut hallintolain pykälä 53 e estää automaattisen päätöksenteon sellaisissa tapauksissa, jotka edellyttävät tapauskohtaista harkintaa. Yhdessä nämä tarkoittanevat, että käyttäjien täytyy kyetä ymmärtämään teknologiaa ja sen rajoja, sekä teknisiä että juridisia. Tekoälyn eettinen ja vastuullinen käyttö on lopulta osa tulevaisuuden hyvää hallintotapaa.

Tekoälyparatiisi: uusi uljas maailma ilman huonoja prosesseja

Tekoälyn paratiisi lienee maailma, jossa yksiselitteiset muodolliset prosessit ja tavoitteet kohtaavat puhtaan ja täydellisen datan. Siitä maailmasta olemme vielä kaukana – ja kenties haluamme ollakin. Siinä vaiheessa, kun esimerkiksi teknologiset parametrit määrittävät demokraattisia tai osallistamisen prosesseja, on häntä alkanut heiluttaa koiraa. Toisaalta tekoäly ja digitalisaatio voi antaa oikein käytettynä hyviä syötteitä tarvittaviin uudistuksiin. Ei ole myöskään viisasta jäädä kehityksestä jälkeen – emme voi jäädä kolmeksi vuodeksi syrjään ja miettiä asiaa vasta sitten. Pohdinnan ja kokeilukulttuurin on alettava nyt. Kirjoitushetkellä säätytalolla neuvotellaan uudesta hallitusohjelmasta. Mikäli syystä tai toisesta ohjelma niksahtaa tekoälyn kannalta negatiiviseksi – joko liian sallivaksi tai sitten innovaatioita rajoittavaksi – saatetaan olla pian ongelmissa.

Tekoäly ja digitaaliset kansalaisosallisuuden teknologiat tarjoavat uusia näkymiä päätöksenteon kehittämiseen. Julkishallinnon näkökulmasta niiden hyödyntäminen edellyttää tasapainoilua. Tasapainoilun täytyy olla kuitenkin luonteeltaan harkitsevaa, kokeilevaa ja rohkeaa. Tekoälyparatiisiin on vielä matkaa ja tänään on olennaista on ymmärtää teknologian rooli, rajat ja tunnistaa mahdolliset käärmeet paratiisissa.

Kirjoittajat: Antero Karvonen, Jaana Leikas & Anton Sigfrids