Jalkapallosta, roboteista ja tasa-arvosta

Jalkapallo ei ole kuningas. Se on myös kuningatar – ja väline oikeudenmukaisemman yhteiskunnan edistämiseen.

Qatarissa Iranin jalkapallojoukkue kieltäytyy laulamasta kansallislaulua ottelun avauksessa osoittaen siten tukensa tasa-arvon puolesta taisteleville mielenosoittajille. Maailma seuraa henkeään pidättäen Iranin moraalipoliisin käsissä syyskuussa kuolleen nuoren kurdinaisen Mahsa Aminin tapauksen synnyttämää kuohuntaa. Iranin siveyspoliisi pahoinpiteli kuoliaaksi Masha Aminin, koska hän ei käyttänyt pään peittävää huivia. Tämä aiheutti mielenosoitusten aallon, joissa on ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kuollut yli 400 ihmistä ja pidätetty 17 000.

Mielenosoitukset, joita ovat johtaneet naiset, nuoret ja etniset vähemmistöt, ovat levinneet ympäri maata tunnuslauseenaan ”nainen, elämä, vapaus”. Jalkapallon kautta tapaus on tullut monen katsojan iholle.

Dartmouth Collegen historian apulaisprofessori Golnar Nikpour toteaa the New York Times:ssa, että Iranin joukkue on MM-kisojen voittaja ottaessaan huomattavan henkilökohtaisen riskin ja osoittaessaan solidaarisuutta mielenosoittajille.

Iranilaisnaisilta on kielletty pääsy jalkapallokatsomoihin lähes 40 vuotta

Jalkapallokaan ei ole syrjinnän ulkopuolella. Iranin naiset ovat viime vuosina pyrkineet stadioneille miehiksi pukeutuneina, ja heitä on sen vuoksi jopa tuomittu vankilaan. 2019 Iranin viranomaiset myöntyivät vihdoin Kansainvälisen jalkapalloliitto FIFA:n vaatimukseen ja sallivat naisten pääsyn jalkapallokatsomoon MM-karsintaottelussa. Tätä edelsi maailmaa järkyttänyt tapahtuma, jossa iranilainen Sahar Khodayari sytytti itsensä tuleen oikeustalon ulkopuolella saatuaan tuomion siitä, että yritti päästä katsomaan jalkapallo-ottelua. Koska Iranissa naisilta on vuodesta 1981 lähtien kielletty jalkapallo-otteluihin osallistuminen, Khodayari naamioitui mieheksi päästäkseen sisään huomaamatta, mutta tällä kertaa hänet tunnistettiin. Median mukaan nainen poltti itsensä välttääkseen vankilatuomion. Khodayarin isä kertoi myöhemmin, että oli valmentanut jo kauan pelaamisesta haaveilevaa taitavaa tytärtään. Oliko itsensä polttaminen pakoa vankilatuomiosta vai protesti naisten ihmisoikeuksien puolesta? Sahar Khodayarista on sittemmin tullut yksi naisiin kohdistuvan sorron vastaisen protestin symboleista.

Khodayarin traaginen tapaus nostatti lukuisia mielenosoituksia, joiden seurauksena FIFA lopulta vaati Irania avaamaan katsomot myös naisille. Lokakuussa 2019 iranilaiset naiset saivat siis lopulta osallistua jalkapallo-otteluun Iranissa ensimmäistä kertaa 40 vuoteen, joskin takaoven kautta ja vain naisille tarkoitetussa katsomossa. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan tasa-arvo ei kuitenkaan toteutunut täydellisesti, sillä Iranin valtio päätti, että Teheranissa sijaitsevan Azadin stadionin 100 000 katsojasta korkeintaan 4 600 saa olla naisia.

Tänä vuonna iranilaisnaisia estettiin jälleen pääsemästä stadionille MM-karsintaotteluun, vaikka maassa ei virallista kieltoa enää olekaan.

Suomalaisena naisena ja jalkapalloilijan tyttärenä minun on vaikea ymmärtää, miksi naisilta evätään oikeus jalkapalloon. Mutta todellinen syy löytyykin syvemmältä: naisten asemasta yhteiskunnassa

Suomessa pelattiin ensimmäinen naisten jalkapallo-ottelu 1970 Mikkelissä. Tuolloin Mikkelin Palloilijat (MP) sai vieraakseen Kuopion Palloseuran. Ennen miesten cup-ottelua päätettiin pelata lämmittelyottelu, jossa pelaajina olivat naiset. MP:n maalissa pelasi kummitätini, maamme ensimmäisenä naispuolisena maalivahtina. Vuosi tästä avauksesta, 1971, MP teki kotimaisen jalkapalloilun historiaa perustamalla Suomen ensimmäisen ”mimmijoukkueen”.  Samana vuonna alkoi virallisesti suomalainen naisjalkapalloilu. Iltasanomien perustamaan sarjaan ilmoittautui kuusi joukkuetta.

Tuo vuoden 1971 naisten ottelu ei suinkaan ollut ideana ensimmäinen Suomessa. Jo 1930 –luvulla puhuttiin naisten jalkapallojoukkueen perustamisesta, ja 1950 –luvulla pelattiinkin vähän, mutta ajatus sarjasta ei tuolloin vielä saanut tuulta alleen.

Naisten jalkapallon suosio on viime vuosina noussut Suomessa rajusti. Suomen Palloliitto on maksanut nais- ja miesjalkapalloilijoille samansuuruisia korvauksia viime syksystä lähtien. Muualla näin ei tiettävästi vielä ole. Vuonna 2019 jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailuissa USA:n naisten joukkue voitti kultaa. Joukkueen pelaajat saivat kukin palkintorahaa noin 250 000 euroa. Vastaavasti miesten MM-kisojen kullan palkintorahan suuruus kullekin pelaajalle olisi n.  1.1 miljoonaa euroa.

Jalkapallo-ottelu, johon naisilla on Iranissakin pääsy: RoboCup

Roboteilla on omat, kansanväliset jalkapallon mestaruuskisansa. RoboCupin tavoitteena on, että humanoidiliigan täysin autonomisista humanoidiroboteista koostuva jalkapallojoukkue voittaa jalkapallo-ottelun viimeisimmän maailmanmestaruuden voittajaa vastaan 2000-luvun puoliväliin mennessä FIFA:n virallisten sääntöjen mukaisesti.

Vuoden 2022 Robocupissa oli 400 joukkuetta ja yhteensä 3000 osallistujaa 45 maasta. Kaikki pelaajat olivat täysin autonomisia. RoboCupista kertovan verkkosivun mukaan tapahtumalla on suuri yleisöä viihdyttävä ja kouluttava merkitys. Vuoden 2013 kilpailussa Alankomaiden kuningatar Máxima nähtiin yleisön joukossa kannustamassa Eindhovenin teknillisen yliopiston joukkuetta, joka kohtasi Pekingin tietotekniikan ja teknologiayliopiston joukkueen liigan loppuottelussa.

Iranilaiset joukkueet ovat osallistuneet aktiivisesti RoboCup -tapahtumaan vuodesta 1998, ja joukkueiden määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Iranilla on ollut oma kansallinen IranOpen RoboCup -tapahtumansa jo vuodesta 2006 saakka. Järjestäjien mukaan IranOpen RoboCup -komitea ei säästä vaivaa järjestäessään kilpailut mahdollisimman ylellisesti ja loistavasti.

Myös iranilaisilla naisopiskelijoilla on pääsy RoboCupin kisoihin. Robocupin avulla opiskelijat voivat tutkia älykkyyden sisällyttämistä kyberfyysiseen maailmaan ja kehittää tekoäly- ja robottiteknologiaa. Esimerkiksi pallon sijainnin havaitsevat anturit voivat auttaa parantamaan itseohjautuvien autojen antureita.

Samalla kun naiset taistelevat oikeuksiensa kohenemista maailmassa, keskustelu robottien oikeuksista on lisääntynyt

Akateemisessa maailmassa pohditaan sitä, missä määrin robotit ovat persoonia tai ansaitsevat moraalista kohtelua. Tulisiko robotti tunnistaa ja tunnustaa vapaaksi ja vastuulliseksi toimijaksi? Tulisiko roboteille myöntää samat oikeudet kuin eläimille? Tulisiko työtehtävissä käytettävillä roboteilla olla työllisyys- ja oikeusturva?

Uskonnonfilosofian dosentti Aku Visala on kirjoittanut, että mitä enemmän inhimillistämme ihmistä muistuttavia robotteja, sitä enemmän samaistumme niihin. Visala pohtii, seuraako tekoälyn yleistymisestä se, että ihmiset laajentavat vapautta ja vastuuta tavalla, joka voisi mahdollistaa myös robottien pitämisen vapaina toimijoina.

Tasa-arvokysymyksissä robotit haastavat jo naisten oikeuksia

Saudi-Arabia myönsi kansalaisuuden Hanson Robotics -yhtiön Sophia-robotille vuonna 2017. Robotin saama kansalaisuus herätti mm. Deutche Wellen mukaan järkytystä siitä, että robotille myönnettiin Saudi-Arabiassa enemmän oikeuksia kuin naisille, joiden – toisin kuin robotin – oli edelleen esimerkiksi peitettävä päänsä julkisilla paikoilla, joilla on oltava miespuolinen huoltaja, jotka ovat epäoikeudenmukaisesti edustettuina oikeusjärjestelmässä, ja joille myönnettiin vasta äskettäin lupa ajaa autoa.

Jokainen voi kysyä, mihin tätä syrjintää tarvitaan?

Robottien hyväksi luettakoon, että ne voivat olla edistämässä monimuotoisempaa ja tasa-arvoisempaa maailmankokemisen tapaa. Meitä ihmisiä tarvitaan kertomaan, mikä on oikein ja oikeudenmukaista.

Jaana Leikas

Kuva: Josiah Day / Unsplash