Minä ja moraali tekoälyn ihmemaassa

Marinka Lanne

Mitä meidän tulisi ymmärtää teknologian etiikasta? Kuka päättää, mikä on minulle ja maailmalle hyvää tai pahaa, mikä on yhteisöni kannalta oikein tai väärin? Ehkä minä annan valtuudet tekoälykehittäjille ja lainsäätäjille: he päättäkööt puolestani. Vai pitäisikö minun ja voinko minä jollain tapaa osallistua keskusteluun – pistää lusikkani tähänkin soppaan?

Eettisen toiminnan motiivi

Ei ole aivan selvää, miten eettisen toiminnan motiivi syntyy. Tästä on erilaisia käsityksiä. Yksilön osalta voi pohtia sisäisiä, synnynnäisiä ominaisuuksia sekä kulttuuriympäristön ja lähiyhteisön vaikutusta niin moraalikäsityksiin kuin tekoihinkin. Lisäksi voi puntaroida, tuleeko päätökset tehtyä intuitiivisesti, aiemmin omaksuttujen periaatteiden ja ajatustottumusten mukaisesti vai ohjaako toimintaa – ja missä määrin – johdonmukainen päättely, tai kenties jokin ylempi auktoriteetti. Sekin on hyvä huomata, että aina oma käsitys oikeasta ei johda sen mukaiseen tekoon. Toiminta – näin ainakin omalla kohdallani – vaihtelee sen mukaan, mitä asia minulle tai lähimmäiselleni merkitsee, millaiset ovat voimavarani ja vaikutusmahdollisuuteni kyseisellä tapahtumahetkellä sekä siitä, aistinko sosiaalista painetta tekoon tai tekemättä jättämiseen.

Miten on sitten tekoälyn laita? Kenen synnynnäiset ominaisuudet ja ”lähipiiri” sen käsityksiä ja toimintaa ohjaavat, ja miten se erilaisiin olosuhteisiin ”reagoi”? Tekeekö tekoäly lopulta moraalivalintoja järjestelmän tilaajan ja suunnittelijan johdonmukaisen päättelyn tuloksena? Entä jos tekoälyä opettava koulutusdata on vinoutunut ja meidän ihmisten ennakkoluuloja täynnä? Tästä esimerkkinä ovat rekrytointisovellukset tai luottosovellukset, jotka suosivat miehiä, koska kyseisen sukupuolen edustajia on koulutusaineistossa enemmän. Jotta tekoäly ei johdattaisi meitä metsään, on etiikkaa pohdittava huolella ja rakennettava se ratkaisuun mukaan.

Kenelle hyvää?

Kaikille tuttuja moraalikäsitteitä ovat muun muassa ”hyvä”, ”paha”, ”oikea”, ”väärä”, ”oikeus”, ”velvollisuus”, ”lupa”, ”oikeudenmukaisuus” ja ”tasa-arvo”. Käsitteissä on jotakin sellaista, joka näyttäytyy eri tavoin eri valossa. Jos ajatellaan tekoälyjärjestelmän tuottamaa hyvää, on pohdittava kenelle tämä hyvä koituu ja miten se mitataan. Erilaisista tulkinnoista on syytä keskustella, jotta hahmotetaan myös katvealueet.

Tekoälyratkaisun avulla voisi esimerkiksi optimoida sairaalan potilasvirtaa siten, että mahdollisimman moni potilas pystytään hoitamaan. Tämä tuntuu varsin järkevältä eli hyvältä ja kannatettavalta. Näinhän potilas saa hoidon, lääkäreiltä säästyy aikaa, joka taas ohjataan uusille potilaille, ja lopulta sairaalan tuottavuus paranee. Tästä on varmasti hyötynsä yhteiskunnalle. Mutta… Entäpä jos järjestelmä tällaisessa tilanteessa oppii valitsemaan hoidettavat potilaat juuri maksimaalinen tuottavuus tavoitteenaan. Tällöin järjestelmä priorisoi hoitoon pääsyä sen mukaan, kuinka helposti henkilö on hoidettavissa eli toisin sanoen, kuinka nopeasti hänet saadaan ulos sairaalasta. Yhteiskunnan kannalta kannattavimmiksi voidaan myös määritellä vaikkapa ne potilaat, joiden hoidon onnistumisprosentti ja elinajan odote on mahdollisimman korkea tai vaikkapa työssäkäyvät. Näiden kategorioiden ulkopuolelle jäävien hoito sen sijaan viivästyy. Nyt näemmekin edessämme uhkakuvan. Hyvä ei näytä enää ihan yhtä hyvältä ja kannatettavalta. Esimerkki on toki kärjistetty, mutta antaa jonkinlaista osviittaa siitä, miksi eettinen pohdinta on niin oleellista yhteiskuntaa laajasti koskettavien arvokysymysten kohdalla.

Miten pohtia hyvää?

Moni kuuluisa filosofi on pyöritellyt hyvyyden teemaa elämäntyökseen ja äkkiseltään etiikka saattaakin tuntua kovin ylevältä ystävältä jokapäiväiseen arkeen. Meistä jokainen voi kuitenkin pysähtyä asian äärelle. Millainen on hyvä elämä? Millaisen maailman minä tahdon? Eettisiä kysymyksiä voi lähestyä mm. velvollisuuksien, seurauksien, oikeudenmukaisuuden (mm. hyvää mahdollisimman suurelle joukolle) tai hyveiden (mm. rohkeus, oikeamielisyys) näkökulmista. Perehdyin kirjaan Etiikan teorioita (Pietarinen & Poutanen, 1998; 2005) ja kokosin itselleni ylös mm. seuraavat alla olevat huomiot, jotka mielestäni auttavat minua hyvän pohdinnassa ihan tavallisena kansalaisena. Vastaan itse yksinkertaistuksistani ja vääristä tulkinnoistani. Toivottavasti ne herättävät keskustelua!

• Hyvää mitataan usein erilaisten siihen liittyvien tekijöiden kautta (esim. käytettävyys, tuottavuus, turvallisuus), mutta silti hyvä on aina enemmän kuin tekijöidensä summa.
• Yhteiskunnallinen hyvä (ja kenties hyvä yleensäkin) edellyttää mahdollisimman monen näkökulman tarkastelusta nousevaa konsensusta eli hyvä ei lopulta voi edustaa vain yhden ihmisen mielipidettä hyvästä, vaan se on yleisempi käsite.
• Hyvää verrataan sen vastapuoleen eli pohditaan, mikä on hyvän suhteellinen osuus verrattuna pahaan.
• Eettisessä keskustelussa hyvää on vaikeaa ratkaista tieteellisesti, sillä etiikka tarkastelee sitä, mitä pitäisi olla, ei sitä, mikä
• Hyvä sisältää erilaisia merkityksiä, joita ihmiset ovat siihen liittäneet. Näiden merkitysten taustalla on hyvän elämän ideaaleja. Mietinkö esimerkiksi hyvää elämää oman tai lähipiirini tyytyväisyyden kautta, vai sisällytänkö sen piiriin myös etäämmällä elävien kuten tulevien sukupolvien tai eri maissa asuvien elinmahdollisuudet?
• Usein juuri käytännön ongelmien ratkaiseminen ajaa meitä etsimään yhdessä sitä, mitä hyvä on.
• Uskomukset ja asenteet eli omat ja lähipiiristä omaksutut arvostukset siitä, onko jokin teon seuraus hyvä vai huono, vaikuttavat käsityksiimme hyvästä.
• Hyvää määrittelevät eettiset säännöt ja ohjeistukset laaditaan vaikuttamispyrkimyksin. Etiikkakeskustelulla pyritään vaikuttamaan, joten on tärkeää olla siinä mukana.
• Moraalisten ratkaisujen, esimerkiksi sen, mitä valitaan hyväksi, oikeaksi, jne., voi ajatella syntyvän intuitiivisella ja loogisella tasolla. Ratkaisuja ohjaavat siis viimekädessä sekä järki että tunteet.
• Moraalia voi tutkia tarkastelemalla jokapäiväistä kielenkäyttöä Me kaikki viestimme moraalikäsityksiämme päivittäin, ihan huomaamattamme.

Miksi pohtia hyvää?

Yhteistä hyvää tavoitellaan useilla foorumeilla, ja se on varmasti niin julkishallinnon kuin monen yrityksenkin intresseissä. Mikään taho ei kuitenkaan voi päättää yksin, mikä on meille hyvää. Erään käsityksen mukaan yhteisössä on oltava jonkinlainen jaettu käsitys hyveistä ja velvollisuuksista tai muutoin yhteisö hajoaa. Silti yhteisössäkin saa yksilöiden kesken vallita jopa varsin suuria erimielisyyksiä ihanteista. Osin intressit ovat siis aina ja väistämättä ristiriidassa. Hedelmällistä olisi löytää tapoja keskustella eri toimijoiden välillä erilaisista käsityksistä huolimatta. Ehkä näin löydetään tiettyjä kiinnekohtia ja arvoja, jotka voidaan jakaa yhdessä ja joiden avulla päästään eteenpäin. Me kaikki rakennamme päivittäin maailmaa ja meidän näkemystämme tarvitaan. Myöskään yritykset eivät voi eristää itseään etiikkakeskustelun ulkopuolelle ja keskittyä vain ”piinkovaan businekseen”, eivät ainakaan niin kauan, kuin he toimivat samassa järjestelmässä kuin ihmiset ja muu luonto. Julkishallinnon organisaatiot eivät liioin voi ottaa hyvää virkavastuulleen osallistamatta kansalaisia keskusteluun. Vastuullisuus ja kestävyys koskettavat meitä kaikkia.

Ja vielä lopuksi syy, miksi meidän minun mielestäni on keskusteltava hyvästä. Jos emme haasta omia käsityksiämme oikeasta ja hyvästä tai tunne toisten totuutta, emme opi riittävän nopeasti, vaan teemme ratkaisumme vain totuttuun luottaen. Myös uuden teknologian kohdalla tarvitaan arvokeskustelua ja piilossa uinuvien jännitteiden esiin nostamista. Vain huolellisen dialogin avulla voimme oppia käyttämään tekoälyä siihen, mihin se parhaiten soveltuu ja missä se palvelee hyvän elämän tavoitteita.

Photo by Javier Allegue Barros on Unsplash