Tekoäly kestävän kehityksen tukena

Onko tekoäly haaste vai mahdollisuus kestävälle kehitykselle? Millaisia mahdollisuuksia se tuo globaalien ongelmien ratkaisemiseen, ja millaisia huolia sen käytöstä nousee?

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (engl. Sustainable Development Goals, SDG) tähtäävät maailmanlaajuisesti äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen, jossa huomioidaan tasavertaisesti ympäristö, talous ja ihminen. Tavoiteohjelma vuosille 2015–2030 sisältää 17 laajasti määriteltyä tavoitetta sekä 169 näiden alle tarkennettua kohdetta. Tavoitteet on kohdennettu valtiotasolle, mutta myös monet yritykset valitsevat näistä toimintaansa parhaiten sopivat kohteet ja raportoivat sidosryhmille niihin liittyviä toimiaan osana omaa yhteiskuntavastuutaan. Yleisen tason SDG-tavoitteet ovat laajoja, kuten esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin takaaminen kaikille sekä Maaekosysteemien suojeleminen, ennallistaminen ja kestävä käyttö. Lisäksi tavoitteet linkittyvät toisiinsa erilaisin tavoin.

Voisiko tekoäly auttaa meitä näiden hienojen parempaa elämää lupaavien tavoitteiden saavuttamisessa? Kysymykseen on vaikea vastata, sillä tekoälyn vaikutuksia kulutus- ja tuotantotapojen vastuullisuuteen sekä kestävyyteen on tutkittu vasta vähän ja esimerkiksi keskustelu tekoälyn roolista vastuullisten liiketoimintamallien luomisessa on vasta aluillaan (Di Vaio ym., 2020).

Tekoälyn hyödyntäminen: mahdollisuuksia ja huolia kestävän kehityksen näkökulmasta

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen (Di Vaion ym., 2020) mukaan julkiset toimijat tähtäävät tekoälyllä lähinnä asioiden sujuvoittamiseen (nopeuteen ja laatuun) ja saavutettavuuteen – yritykset puolestaan kilpailukyvyn parantamiseen ja ympäristöön kohdistuvien kielteisten vaikutusten rajoittamiseen. Vaikka näissä pyrkimyksissä on havaittavissa kaikuja kestävyysajattelusta, voisi tekoälyä hyödyntää vielä vahvemmin SDG-tavoitteiden tukena. Konsensukseen perustuvan asiantuntijaprosessin avulla Vinuesa kollegoineen (2020) on tutkinut, että tekoäly lisäisi onnistumismahdollisuuksia jopa 134 yksilöidyn SDG‑tavoitteen osalta. Hyötyjä nähtiin etenkin köyhyyden poistamisessa (SDG-tavoiterypäs 1), laadukkaassa koulutuksessa (SDG-tavoiterypäs 4), puhtaan veden saannin varmistamisessa sekä veden kestävässä käytössä ja sanitaatiossa (SDG-tavoiterypäs 6), kohtuuhintaisen ja puhtaan energian varmistamisessa (SDG-tavoiterypäs 7) sekä kestävissä kaupungeissa esim. elintarvikkeiden, terveys-, vesi- ja energiapalvelujen tarjoamisessa (SDG-tavoiterypäs 11).

Tekoälyn hyödyntämiseen liittyy myös huolenaiheita. Näistä monet liittyvät SDG-tavoitteiden näkökulmasta siihen, miten tekoälyn mahdollistamat teknologiset parannukset toteutuisivat tasapuolisesti eri maissa, joissa on erilaisia kulttuurisia arvoja ja erilainen vauraustaso. Koska koulutus- ja tietotekniikkaresurssit jakautuvat epätasaisesti eri puolille maailmaa, voi tekoälyn kasvava taloudellinen merkitys lisätä eriarvoisuutta ja levottomuuksia. Lisäksi tekoälyalgoritmien kouluttamisdatassa voi olla vinoumia, jotka kärjistävät ennakkoluuloja ja lisäävät syrjintää. Tekoälyn laskennallista kapasiteettia voidaan myös käyttää kaupallisen ja poliittisen propagandan tuottamiseen ja levittämiseen sosiaalisen median kautta pyrkien tällä tavoin häiritsemään rauhaa. Kehittynyt tekoälyteknologia, tutkimus ja tuotesuunnittelu saattavat myös vaatia massiivisia laskentaresursseja, jotka ovat saatavilla vain energiantarpeeltaan ja hiilijalanjäljeltään suurten laskentayksiköiden kautta. Muun muassa edellä mainittujen seikkojen valossa tekoälyn on nähty estävän tai heikentävän 59 yksilöidyn SDG-tavoitteen toteutumista. (Vinuesa ym., 2020.)

Tekoäly monimutkaisuuden ja ketjuuntumisen tulkkina

Kestävän kehityksen tavoitteet kytkeytyvät toisiinsa moninaisin tavoin, jolloin ratkaisuja ei ole mielekästä etsiä täysin erillisinä. On mahdollista, että onnistuminen yhden tavoitteen alueella johtaa heikkoon suorituskykyyn toisen tavoitteen osalta. Tällaisten ristiriitaisten vaikutusten tunnistamisessa tekoälystä voisi olla apua. Mikäli erilaisten yhteyksien ennakoiva havaitseminen helpottuisi, voitaisiin eri tavoitteiden välisiä positiivisia kytköksiä tukea paremmin ja negatiivisia ketjureaktioita vastaavasti välttää. Nilsson kollegoineen (2016) on esittänyt seuraavan esimerkin positiivisista SDG-tavoitteiden kytkennöistä: Tyttöjen koulutustoimet (SDG-tavoiterypäs 4) eteläisessä Afrikassa kohentavat paikallisesti äitien terveyttä (SDG-tavoiterypäs 3) sekä edistävät köyhyyden poistamista(SDG-tavoiterypäs SDG1), sukupuolten tasa-arvoa (SDG-tavoiterypäs 5) ja talouskasvua (SDG-tavoiterypäs 8). Tekoäly voisi auttaa tunnistamaan edellistä esimerkkiä mutkikkaampia ja monipolvisempia riippuvuus- ja vaikutusketjuja erilaisten SDG-toimien välillä, mikä tukisi optimiratkaisujen hakemista esimerkiksi valtiohallinnon päätöksenteossa. Näin voitaisiin pyrkiä entistä tehokkaammin kohti kestävää eli taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kytkeytyvät vaikutukset huomioivaa hyödyn maksimointia niin kansallisella kuin globaalilla tasolla.

Tekoälyn hyödyntäminen edellyttää aina eettistä tarkastelua

Koska tekoälyratkaisuilla aikaansaadut vaikutukset voivat olla mittakaavaltaan suuria ja globaalisti merkittäviä, on jo tekoälyn hyödyntämistä harkitessa tärkeää tarkastella eettisiä kysymyksiä, kuten syrjimättömyyttä, yksityisyyden suojaa, läpinäkyvyyttä jne. Systemaattisessa eettisessä tarkastelussa tulee ottaa huomioon koko prosessi suunnittelusta käyttöön. Keskeistä arvioinnissa on pohtia ennakoivasti riskejä ja mahdollisuuksia eri näkökulmista. Tärkeää on huomioida etenkin: 1) ihmiset, jotka ovat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa, 2) algoritmienmatemaattiset ja tekniset näkökohdat sekä 3) data, jolla malli koulutetaan. Missä tahansa näistä osa-alueista voi aiheutua tahattomia seurauksia (mm. ennakkoluulojen voimistamista), joiden vaikutukset ovat monipolvisia, pitkäkestoisia ja laajasti ihmisiin, ympäristöön tai talouteen liittyviä. Eräänä suosituksena on palkata tekoälyhankkeeseen tai ‑aloitteeseen ammattitaitoinen filosofi tai eetikko (tai työryhmä) haasteiden tunnistusta auttamaan. (Astobiza ym, 2021.) Myös globaalin yhteistyön merkitys eettisten järjestelmien varmistamisessa on suuri. Esimerkiksi UNICEF on laatinut kansainvälisen ohjeistuksen ja arviointikehikon lasten oikeuksien huomioimiseen jo tekoälyjärjestelmien suunnitteluvaiheessa. Tekoälyratkaisuja kehittävien yritysten tulisi myös itse rakentaa puitteet ja prosessit, joilla järjestelmiin liittyviä eettisiä haasteita tunnistetaan, ratkaisujen taustalla olevia arvoja punnitaan sekä eettisiä ristiriitoja ratkotaan. Vasta tällaiset prosessit vievät yleiset tekoälyn kehittämisohjeistukset käytännön tasolle. Tarvitaan myös toimivia työkaluja siihen, miten jo aikaisessa vaiheessa strategisia päätöksiä tehtäessä sekä hankkeita valmisteltaessa voidaan tunnistaa hankkeen ja/tai tuotekehitysprojektin yhteyksiä SDG-tavoitteisiin. Tämä on tärkeää niin tutkimustyössä, tekoälyratkaisuja kehittävissä yrityksissä kuin järjestelmiä käyttöön ottavissa organisaatioissa.

Ei ole olemassa sellaista tekoälyjärjestelmää, jonka suunnittelu ja hyödyntäminen ei jollakin tapaa nostaisi esiin tärkeitä arvokysymyksiä tai moraalisia ristiriitoja siitä, mikä on hyvää, eduksi ja oikein tai pahaa, haitaksi ja väärin etenkään niin suuressa teemassa kuin kestävyys. Näitä kysymyksiä on käsiteltävä monella eri tasolla: kansainvälisillä foorumeilla, kansallisella päättäjätasolla, liiketoimintaekosysteemeissä ja yritystasolla. Myös kansalaiset ja muut sidosryhmät on saatava mukaan keskusteluun. Itse näkisin ja kuulisin mielelläni esityksiä siitä, miten tällaista pohdinta toteutetaan käytännössä. Tekoälyn käyttämättä jättäminen kestävyyttä tavoiteltaessa on mitä todennäköisemmin epäeettistä, koska silloin menetetään useita hyötymahdollisuuksia niin ihmisen, ympäristön kuin taloudenkin näkökulmista. Toisaalta eettistä ei myöskään ole sellainen teknologian käyttö, jonka laajamittaisia vaikutuksia ei tunnisteta tai avata yhteisesti arvioitavaksi!

Blogin kirjoittaja Senior Scientist Marinka Lanne työskentelee VTT:llä ja ETAIROS-tutkimushankkeessa hän tarkastelee erityisesti teköälyn eettistä hyödyntämistä sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Lähteet

Astobiza, A. M., Toboso, M., Aparicio, M., & López, D. (2021). AI Ethics for Sustainable Development Goals. IEEE Technology and Society Magazine, 40(2), 66-71.

Di Vaio, A., Palladino, R., Hassan, R., & Escobar, O. (2020). Artificial intelligence and business models in the sustainable development goals perspective: A systematic literature review. Journal of Business Research, 121, 283-314.

Nilsson, M., Griggs, D. & Visbeck, M. (2016) Policy: Map the interactions between Sustainable Development Goals. Nature 534, 320–322. https://doi.org/10.1038/534320a

Vinuesa, R., Azizpour, H., Leite, I., Balaam, M., Dignum, V., Domisch, S., … Nerini, F. F (2020). The role of artificial intelligence in achieving the Sustainable Development Goals. Nature Communications, 11(1), 1–10.