Tekoäly rauhantyössä

ETAIROS Signal post maaliskuu

“Älykkyys on kykyä oppia uusia asioita ja soveltaa opittua nopeasti.
Viisaus sen sijaan on kykyä käyttää tietoa hyvien päätösten ja arviointien tekemiseksi.” Wikipedia

Maaliskuun ETAIROS Signal Post -kirjoituksessa pohdimme tekoälyn käyttöä sotateknologiana. Tässä huhtikuun postauksessa valotamme, kuinka tekoäly voi olla tukemassa rauhan rakentamista –vaikka professori Alexander Stubb luonnehtiikin nykyistä aikaamme rauhattomuuden ajaksi. Rauhattomuuden aikakausi merkitsee Stubbille sitä, että käytännöllisesti katsoen kaikkea voidaan käyttää aseena, kuten esimerkiksi informaatiota, energiaa, teknologiaa, taloutta, ja sosiaalista mediaa.

Sotia on aina käyty myös informaatiota ja disinformaatiota hyödyntäen. Jo Sunzin klassisen 700-400 eaa. kirjoitetun Sodankäynnin taidon mukaan vihollinen voitetaan etenkin harhaanjohtamisella, huijauksella, petoksella, propagandalla ja mielikuvien muokkauksella. Digitalisaation myötä informaatiosodankäynti on kuitenkin monipuolistunut ja saanut uusia muotoja. Ihmisten uskomuksiin ja mielipiteisiin pystytään vaikuttamaan entistä tehokkaammin. Digitalisaatio tekee yhteiskunnista myös entistä haavoittuvampia, koska hyökkäykset tietoliikenneinfrastruktuuria vastaan voivat lamauttaa elimellisiä yhteiskunnallisia toimintoja. Hybridivaikuttaminen digitaalisessa maailmassa on noussut avainasemaan sodan ja rauhan välisen rajalinjan hämärtämisessä. Suomi on tällä hetkellä eräs keskeinen toimija hybridivaikuttamisen tutkimuksessa, sillä Euroopan hybridiuhkien torjunnan keskus (Hybrid CoE) sijaitsee Helsingissä. Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith sanoo, että eräs tärkeä suojakeino hybridiuhkia vastaan on tieto.

Digitalisaatio ja tekoäly voivat toimia myös rauhan edistämisessä ja inhimillisen toiminnan tukemisessa. Edesmenneen tekoälytutkija Timo Honkelan keskeinen ajatus on tekoälyteknologiaan perustuva Rauhankone, joka toisi suuren joukon ihmisiä samaan neuvottelupöytään rakentamaan yhdessä päätöksiä. Rauhankone laajentaisi ja syventäisi demokratiaa ja sen mahdollisuuksia; päätöksistä tulisi sellaisia, jotka tuottavat hyvää suurimmalle osalle ihmisistä. Tällainen utilitaristinen ajatus on myös laajasti hyväksytty eettinen perusperiaate.

Rauhankoneen ideana on, että tekoäly voi auttaa meitä ymmärtämään sekä omia että muiden tunteita. Honkelan mukaan ”kyse on lisäksi pitkälti kielestä ja siitä, miten hahmotamme maailmaa. Ihminen toimii kieli- ja käsitejärjestelmän kautta, ja niin hieno kuin se järjestelmä onkin, siihen liittyy myös ongelmia. Ihmisten käsitykset asioista voivat poiketa merkittävästi toisistaan, mikä voi johtaa väärinymmärryksiin. Mitä esimerkiksi tarkoitetaan oikeudenmukaisuudella?”. Tekoälyn avulla saavutettaisiin rauhankone, joka lisäisi ihmisten ymmärrystä toisistaan ja edistäisi dialogin toteutumismahdollisuuksia.

Yhdistyneet kansakunnat on työskennellyt Remesh -tekoälystartupin kanssa kehittääkseen algoritmia, joka auttaa neuvottelemaan rauhasta Jemenissä ja Libyassa. Näissä maissa kärsitään koronaepidemian lisäksi sisällissodasta. Tutkijat halusivat selvittää, mitkä asiat huolettivat eniten konfliktialueilla asuvia. Perinteinen tapa selvityksen toteuttamiseen olisi ollut maanlaajuinen kysely joko puhelimitse tai kenttätyönä, mutta se olisi vienyt aikaa ja maksanut paljon. Jemenin ja Libyan kokeiluissa ihmisiä pyydettiin sen sijaan osallistumaan kyselyihin matkapuhelimillaan. Vastauksia tekoälyn esittämiin kysymyksiin saattoi antaa vapaana tekstinä tai vastausvaihtoehtojen avulla.

Remeshin kaltainen järjestelmä lähestyy Rauhankoneen ideaa. Siinä pystytään tekoälyn keinoin keräämään ja analysoimaan ihmisten toiveita, tarpeita ja tahoja, jotka voidaan huomioida päätöksenteossa. Tekoäly voi tällöin toimia välillisesti apuna rauhanneuvotteluissa.

Niina Mäki tarkastelee opinnäytetyössään keinoja rauhan rakentamiseksi tekoälyä soveltaen. Mäki jaottelee tekoälyn mahdollisuudet rauhan tekemisessä 1) tekoälyavusteiseen konfliktianalyysiin, 2) ennakointijärjestelmiin sekä 3) tukeen ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Mäki integroi nämä mahdollisuudet vastuullisen muotoilun (design) malliksi. Tekoälyn avulla voitaisiin tuoda yhteen eri alojen osaamista ja osaajia sijoittamaan tulevaisuuden sovellukset erilaisiin ympäristöihin, ennakoimaan niiden odottamattomiakin vaikutuksia, sekä arvioimaan vastuullisuutta muotoiluprosessin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mäen mukaan toimiessaan rauhan ja teknologian välissä muotoilun on huomioitava jokaisen kontekstin erityisyys ja sen koko ekosysteemi, asetettava ihmiset keskiöön, sekä varmistettava sovellusten vastuullinen kehitys ja turvallinen käyttö.

Remeshin ja Mäen aloitteet tarjoavat mielenkiintoisia näkökulmia tekoälyavusteiseen rauhan rakentamiseen. Tämän kaltaisissa prosesseissa voisi myös ennakoinnin menetelmillä, kuten esimerkiksi skenaarioilla, olla merkittävä rooli tuomalla mahdolliset maailmat kattavasti tarkasteluun ja erilaiset konfliktien elementit avoimesti näkyviin.

Sodan aiheuttamia kärsimyksiä olisi mahdollista myös vähentää sellaisten kansainvälisten sopimusten kautta, joissa autonomisten sotakoneiden käyttöä rajoitettaisiin, kuten nykyisin rajoitetaan kansainvälisin sopimuksin esimerkiksi ydinaseita ja maamiinoja. Tampereen yliopiston filosofian professori Arto Laitinen pohtii: ”Minusta eettinen perusta tälle pyrkimykselle on hyvin vahva. Jos nyt ajatellaan, että ihan vakavasti puhutaan siitä, saako opintotukipäätöksiä automatisoida, niin kyllä nyt tällainen ihmisten tappaminen… Se on aika helppo sanoa, että tätä nyt ei ensimmäiseksi alettaisi autonomisoimaan.” Eikö olisi siis tähdellisempää autonomisoida sellaista teknologiaa, joka Timo Honkelan sanoin ”vaikuttaa maailmaan siten, että siitä tulee rauhanomaisempi sen sijaan että tuotetaan pahuutta ja kärsimystä.” Jos olemme kykeneviä kehittämään tekoälysovelluksia, joita voidaan käyttää sodissa tuhoamistarkoituksessa, emmekö ole kykeneviä kehittämään sovelluksia, jotka auttavat dialogin ja ymmärryksen rakentamisessa eri osapuolten kesken? Voisiko tekoäly rakentaa dialogia jopa autonomisesti?

Sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen korostaa puolestaan, että keskeistä on selkiyttää yhteiskunnan toimijoiden rooleja ja pohtia kansainvälisiin tapahtumiin reagoimista yhdessä. Dialogi onkin keino sekä hybridiuhkien syntymisen estämisessä että niihin reagoimisessa. Eri osapuolten intressien ja lähtökohtien ymmärtäminen, historian tuntemus sekä ihmisen ja elämän kunnioitus ovat turvallista ja rauhanomaista elämää luovia ja suojaavia tekijöitä. Tekoälyn valjastaminen palvelemaan dialogia ja sen tuottamaa kykyä asettua toisen asemaan palvelee rauhanomaisen ja sivistyneen yhteiskunnan rakentamista. Haluammeko kehittää tekoälyn hyödyntämistä tähän suuntaan?

”Kaikki, kaikki mitä ymmärrän, ymmärrän vain siksi, että rakastan.”
Leo Tolstoi: Sota ja rauha

Kirjoittajat: Nina Wessberg, Jaana Leikas, Mika Nieminen, ja Santtu Lehtinen.
Kirjoittajat työskentelevät teknologian tutkimuskeskus VTT:llä.

Kuva: Unplash