Ovatko autonomiset ajoneuvot turvallisia?

Mitä odotamme autonomisilta ajoneuvoilta? Luotettavuutta, turvallisuutta, algoritmien läpinäkyvyyttä, saavutettavuutta, ihmiskeskeisyyttä? Varmasti näitä kaikkia mutta tieteellistä ja julkista keskustelua usein hallitsee turvallisuus, sillä itseohjautuvien ajoneuvojen odotetaan vähentävän tieliikennekuolemia lähes nollaan. Näin todetaan muun muassa Euroopan komission (2020) autonomisten ajoneuvojen etiikkaa koskevassa strategiassa[1].

Erityisesti tekoälyteknologioilta vaaditaan virheetöntä suoritusta, täydellistä turvallisuutta. Kirjallisuudessa lähes kaikkien liikenneonnettomuuksien väitetään johtuvan inhimillisestä virheestä. Esimerkiksi amerikkalaisen National Highway Traffic Safety Administrationin selvityksessä väitetään, että 94 % onnettomuuksista johtuu inhimillisistä virheistä[2]. Tästä puolestaan seuraisi se, että ihmisen kuljettamien ajoneuvojen korvaaminen tekniikalla muuttaisi liikenteen välittömästi merkittävästi turvallisemmaksi. Mitä näyttöä meille esitetään väitteen tueksi? Mitkä ovat syyt uskoa, että autonomiset ajoneuvot ovat turvallisempia?

Esitetty turvallisuusväittämä on varsin rohkea, sillä liikenteessä ei vielä ole täysin itsenäisiä ajoneuvokantoja, joiden toiminnan pohjalta väite olisi mahdollista todentaa empiirisesti. Autonomisuutta edistäviä toimintoja tosin lisätään ajoneuvoihin, ja testiajoja liikenteessä suoritetaan kasvavasti, mutta näiden kokemusten pohjalta ei voida vielä tehdä yleistyksiä koko liikennejärjestelmän toiminnasta tai turvallisuudesta.

Tieteellisestä kirjallisuudesta ei löydykään jaettua ymmärrystä autonomisten ajoneuvojen turvallisuudesta, vaikka monet tutkimukset nojaavat inhimillisen virheen väittämään ja perustelevat turvallisuutta sillä, että vakavia onnettomuuksia ei ole syntynyt testiajoissa. Tämän väittämän vastapainoksi tieteellisessä keskustelussa on tuotu esille, kuinka itseohjautuvien ajoneuvojen testiolosuhteet eivät ole vertailukelpoisia, kuinka haasteellista turvallisuuden validointi on, sekä mitä ongelmia inhimillisen virheen yksioikoiseen tulkintaan liittyy.

Testiajoista saatujen tilastojen vertaaminen liikenneonnettomuustilastoihin, ja vertailun pohjalta johtopäätösten vetäminen on ongelmallista siinä mielessä, että testiajot harvoin vastaavat monimuotoisuudeltaan luonnollista liikennettä (esimerkiksi testit suoritetaan vain hyvällä säällä tai moottoritieosuuksilla)[3]. Lisäksi testiajoissa mukana on aina valvoja, joka puuttuu autonomiseen ajoon tarvittaessa. Turvallisuuden validointiin vastausta on testiajojen lisäksi haettu simulaatioista, mutta aukotonta ratkaisua nekään eivät tarjoa, sillä luonnollisen liikenteen simuloimisessa kaikessa kompleksisuudessaan on omat haasteensa[4].

Miksi turvallisuusväittämät kuitenkin elävät, jos tieteellinen näyttö on ristiriitaista? Uusiin teknologioihin kohdistuu usein suuria odotuksia ja myönteisiä mielikuvia niiden kyvystä ratkaista ongelmia. Teknologisessa yhteiskunnassa haluamme uskoa kykyymme ratkaista ongelmia teknologian avulla. Odotusten avulla puolestaan perustellaan teknologian kehitystä ja rahoitusta, edistetään lupaavimman ratkaisun tai innovaation käyttöönottoa, ja koordinoidaan eri sidosryhmien odotuksia ja toimintaa yhteiseen suuntaan. Odotusten avulla lievitetään ennen kaikkea tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta. Samalla odotukset muokkaavat ihmisten asenteita teknologioiden käyttöönottoa kohtaan. Eksaktisti todettu 94 % turvallisempi tulevaisuuden liikenne on monen ihmisen mielestä vakuuttava ja hyvä, tavoiteltava asia.

Turvallisuus on eräs keskeisistä tekoälyn arvoista, ja samalla ajava voima tekoälyn sovellusten kehityksessä ja käyttöönotossa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että turvallisuus ei koostu ainoastaan teknisestä turvallisuudesta, vaan sitä muovaa ennen kaikkea käyttäjän kokemus turvallisuudesta. Käyttäjän kokema turvallisuus nivoutuu puolestaan moniin eri arvoihin, esimerkiksi teknologian luottamukseen ja hallinnan tunteeseen. Koetun turvallisuuden mittaamiseen ei ole yhtä objektiivista mittaristoa.

Tekoälyn tuomat muutokset ja edistysaskeleet koskettavat useita yhteiskunnan osa-alueita, myös liikennettä. Hyväksyttävyyttä uutta, ehkä osittain pelottavaakin, teknologiaa kohtaan voidaan edistää käymällä avointa ja monipuolista kansalaiskeskustelua niin teknisistä näytöistä kuin tulevaisuuden odotuksista, keskittymättä ainoastaan uhkiin. Mahdollisuudet teknologian ristiriitaiseen vastaanottoon vähenevät, jos asia on tunnettu ja sitä kohtaan tunnetaan luottamusta. Luottamus puolestaan perustuu muun muassa läpinäkyvyyteen ja siihen että teknologia tekee sitä, mitä sen odotetaan ja väitetään tekevän.

Kirjoittajat Nina Rilla, Mika Nieminen ja Tuisku Salonen ovat ETAIROS-hankkeen tutkijoita ja työskentelevät VTT:llä.

Lähteet

[1] https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/89624e2c-f98c-11ea-b44f-01aa75ed71a1/language-en/format-PDF/source-search

[2] National Highway Traffic Safety Administration – NHTSA, 2015

[3] Pütz et al. (2019). Driving to a future without accidents? Connected automated vehicles’ impact on accident frequency and motor insurance risk. Environment systems and decisions, 39, 383-395.

[4] Shalev-Shwartz, S., Shammah, S., & Shashua, A. (2017). On a Formal Model of Safe and Scalable Self-driving Cars. ArXiv, abs/1708.06374.