Vilkasta verkkokeskustelua sote-alan tekoälysovelluksista

ETAIROS-hankkeen keskeinen tavoite on kehittää eettisesti kestäviä tekoälyn suunnittelumenetelmiä ja sovelluksia ja parantaa tekoälyä koskevaa sääntelyä yhdessä käyttäjien ja sidosryhmien kanssa. Erilaisten seminaarien, haastatteluiden ja muiden tapaamisten järjestäminen on keskeinen osa hankkeen sisältöä. Covid-19-pandemia muutti monien muiden asioiden ohella myös ETAIROSin toimintatapoja. Kasvokkaisten tapaamisten sijaan oli löydettävä muita tapoja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja vaihtaa tekoälyjärjestelmien potentiaalisten käyttäjien kanssa ajatuksia toimiville järjestelmille asetettavista vaatimuksista.

ETAIROS järjesti Howspace-alustalla verkkokeskustelun sosiaali- ja terveysalan ja ikääntyneille suunnattujen palvelujen kehittämistä koskevista aiheista. Ajankohta kesäkuun puolessa välissä raskaan kevään jälkeen ei ollut verkkokeskustelun kannalta ihanteellinen ja pelkäsimme, että monin tavoin kuormittuneet ihmiset eivät jaksaisi enää juhannuksen kynnyksellä käyttää aikaa näppäimistön ääressä näyttöruutua tuijotellen. Halusimme kuitenkin vielä ennen kesälomia tuoda keskusteltavaksi tärkeitä teemoja voidaksemme heti elokuussa päästä hyödyntämään eri alojen asiantuntijoiden ajatuksia työssämme. 

Verkkokeskustelun avaaminen kannatti: Sote- ja ikääntymisaiheinen ajatustenvaihto oli monipuolista, vilkasta ja paneutuvaa. Puheenvuorot olivat oivaltavia ja viisaita, ja niistä on monenlaista hyötyä hankkeellemme. Lisäksi toki toivomme, että kaikki keskusteluihin osallistuneet saivat uusia näkökulmia asian tarkasteluun. Seuraavaan on tiivistetty kooste käsitellyistä teemoista ja poimintoja käydystä keskustelusta.

Keskustelussa käsiteltiin seuraavia teemoja: Tekoäly ikääntyneiden kotihoidossa, hoidon personoitavuus ja tekoäly, itsehoito, teknologiapelko, Covic-19 ja tekoäly, tekoäly ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa ja luottamus. Aiheita ei ole aivan helppo erottaa tarkasti toisistaan, mikä näkyi siinä, että monet puheenvuorot olisi voinut esittää monen eri otsikon alla. 

Keskustelussa pohdittiin vastakohta-asettelua, joka kulttuurisessa kuvastossa muodostetaan inhimillisen hoivan ja teknologiavälitteisten palvelujen välille. Vaikka mm. Euroopan komission mukaan digitalisaatio on toteutettava asettamalla ihmiset etusijalle ja kehitettävä tekoälyä ihmisoikeuksia kunnioittaen, periaatetason toiveita ei ole aina helppo toteuttaa käytännössä. 

Keskustelijoiden mukaan inhimillinen hoiva ei hoidettavan kannalta tarkoita ensisijaisesti sitä, että hoivaa antaa ihminen vaan että hoidettavan tarpeet täyttyvät. Tästä näkökulmasta koneen tarjoama hoiva voi joissakin tapauksissa olla inhimillisempää ja kunnioittavampaa kuin esimerkiksi kielteistä asennetta huokuvan ihmishoitajan. Etäyhteyden varassa toteutettavat palvelut voivat myös tukea ihmisen pärjäämisen ja riippumattomuuden tunnetta ja vahvistaa näin ihmisen arvokkuuden kokemusta. 

Ihmisten etusijalle asettaminen edellyttää myös sitä, että sekä asiakkaiden että työntekijöiden on helppo käyttää teknisiä apuvälineitä. On havaittu, että hoitohenkilöstön pysyvyys ja työssä viihtyminen ovat onnistuneen hoivan edellytys myös silloin, kun hoidossa käytetään apuna teknologiaa. Hyvin toimivia sovelluksia voidaan luoda, kun käyttäjät otetaan mukaan suunnitteluun ja kehittämiseen. Tarkoitustaan vastaava teknologia vahvistaa käyttäjien tunnetta omasta kykenevyydestä ja pystyvyydestä. Aikaa ja huomiota voidaan silloin suunnata sellaiseen, mihin kone ei pysty – ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Vaarana pidettiin kuitenkin sitä, että hyvin toimivien apuvälineiden säästämää työntekijöiden aikaa ei lopulta suunnata asiakkaiden kohtaamiseen vaan asiakasmäärien kasvattamiseen, siis vuorovaikutusta helpommin mitattavissa olevan työn tehostamiseen. 

Pahimmillaan uusien sovellusten käyttöönoton esteeksi voi muodostua työntekijän haluttomuus opetella uutta eikä asiakkaan toive saada arkeensa helpotusta toteudu. Hyvääkään teknologiaa ei voida saada mielekkääseen käyttöön, mikäli kaikki osapuolet eivät luota sen todella palvelevan tarkoitustaan. Huonosti suunnitellut ja käyttöön soveltumattomat järjestelmät lisäävät vastustusta ja käyttöhaluttomuutta, ja kielteinen asenne estää oppimista ja omaksumista. Myönteinen suhde tietotekniikan käyttöön edellyttää aina myös varmuutta kunnollisesta tietoturvasta. 

Teknologian tuella toteutettuja itsehoitopalveluita pidettiin mahdollisuutena erityisesti aloitteellisten kansalaisten kannalta. Väärin kohdennettuina ne voivat lisätä kansalaisten eriarvoisuutta, jos palvelujen saaminen ja käyttäminen edellyttävät merkittävää aktiivisuutta. Tarvitsevimmat voivat silloin jäädä vaille apua. Osa ihmisistä torjuu teknologian käytön lähes kokonaan. Heistä keskustelijat käyttivät nimitystä teknologiaerakko. Kun teknologian käyttö säästää yhteiskunnan varoja ja helpottaa palveluiden tuottamista, onko ihmisellä oltava oikeus kieltäydyttävä järjestelmien käyttämisestä? Kysymystä itsemääräämisoikeudesta pidettiin vaikeana ja vastauksen tarjoamisen sijaan keskustelijat esittivät, että aihe kuuluu keskusteluun, jota käydään teknologian aiheuttamista muutoksista aikakaudesta riippumatta.

Hoidon personointiin tarkoitetun teknologian soveltamista tarkasteltiin mahdollisuuksien ja uhkien näkökulmasta. Terveysdatan avulla voidaan tuottaa aiempaa paremmin kohdennettuja palveluja, mutta personoinnin ja profiloinnin välinen raja voi olla häilyvä. Johtaako auttamiseen tähtäävä erottelu todellisuudessa poimintaan perustuvaan syrjintään? Datan yhdistely voi palvella koko yhteiskuntaa, mutta samalla se voi olla haitallista niiden kannalta, jotka erottuvat muita heikommin menestyviksi ryhmiksi.

Kesäkuussa covid-19-jäljityssovellukset olivat vasta kehittelyasteella, ja keskustelijat pohtivat niiden käyttöönottoa. Keskustelijat korostivat vapaaehtoisuuden merkitystä ja pitivät erityisen tärkeänä tietoturvan takaamista. Käyttäjien on voitava tuntea, että jäljitysohjelma on ihmisiä varten ja toimii heidän hyväkseen. Pakko aiheuttaa vastustusta, mikä yhdessä teknologiaa kohtaan tunnetun pelon kanssa johtaa torjuntaan. Kun Koronavilkku-sovellus julkaistiin syyskuun alussa, voitiin havaita, että sen kehittäjät olivat pohtineet samoja kysymyksiä kuin verkkokeskusteluun osallistuneet ja pyrkineet luomaan applikaation, jossa esiin tuomamme ongelmat on ratkaistu. 

Aina sovellusten käyttöönoton vastustaminen ei ole merkki teknologiavastaisuudesta eikä pelostakaan vaan siitä, että aika ja voimavarat eivät riitä kaiken uuden omaksumiseen. Harva voi valita työssään käyttämiään järjestelmiä, vaan joutuu opettelemaan ne muun työn ohessa. Kriittisyys on terve asenne senkin vuoksi, että julkisuuteen nousee säännöllisesti uutisia erilaisista väärinkäytöksistä ja skandaalitasoisista virheistä.

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille ja puheenvuoroja lukeneille! ETAIROS-hanke hyödyntää keskustelun tuottamaa tietoa tutkimustyössään ja käyttää hyväksi nyt kertynyttä kokemusta  järjestäessään syksyn kuluessa verkkokeskusteluja uusista aiheista.