Tunneilmastobarometri on yhteiskunnan ilmapuntari

ETAIROS-hankkeessa kehitetyn tunneilmastobarometrin pilotti on käynnistynyt Suomessa ja Espanjassa.

Samoin kuin itsestä huolehtiminen ja omien tarpeiden kuuntelu on meille tärkeää yksilöinä, myös yhteiskunnalle on oleellista ymmärtää kansalaisten tunteita pystyäkseen parhaalla mahdollisella tavalla huolehtimaan heistä.

Tunteet ovat yksi ihmisten toiminnan keskeinen selittäjä. Niiden avulla me ratkaisemme asioiden merkityksen itsellemme. Esimerkiksi etiikkaa hahmotetaan usein tunteiden tuottaman ”tehdä” tai ”jättää tekemättä” yhdistelmän kautta. Eettiset ohjeet kertovat siitä, miten tulisi toimia ja elää, jotta toimintamme olisi arvokasta, ja tekojemme seuraukset tuntuisivat hyviltä. Tunteilla, säännöillä ja teoilla on siis tiivis yhteys toisiinsa.

Kyky havaita ja tunnistaa tunteitaan on itsetuntemuksen perusta. Tunteiden ymmärtäminen helpottaa syiden ja seurausten ymmärtämistä. Tunteitaan ymmärtävä pystyy myös punnitsemaan eri vaihtoehtoja, eikä harhaudu helposti suurissakaan valintatilanteissa.

Yksittäisen ihmisen tunnetila on helposti nähtävissä, mutta vaikeampaa on hahmottaa, saati ennakoida, yleistä ilmapiiriä yhteiskunnassa. Ajasta riippuen ihmiset tuntevat olonsa valoisammaksi tai negatiivisemmaksi. Joinakin aikakausina toimintamahdollisuuksien määrä kasvaa ja meidän on helppo asettaa mielekkäitä tavoitteita omalle toiminnallemme ja saada toimintamme tuloksena aikaiseksi järkeviä asioita.  Joskus taas, kuten suurten talouslamojen hetkinä, mahdollisuudet tuntuvat sulkeutuvan. Yhteiskunnassa vallitseva tunnetila voi myös vaihdella maantieteellisten alueiden välillä: tietylle alueelle voi olla leimallista vahva ja perusteltu optimismi kun taas toisaalla saattaa vallita toivottomuus.

Avoimessa yhteiskunnassa ajatellaan, että kansalaisten mielipiteet ovat tärkeä asia päätöksiä tehtäessä, ja niitä seurataankin esimerkiksi gallupeilla ja vaaleilla. Koska tunteiden rooli kansalaisten ja kansalaisryhmien tekojen ja toiveiden energiana ja suuntaajana on merkittävä, yhteiskunnan tulisi systemaattisesti kiinnostua siitä, mitä ajassa tapahtuu tunteiden tasolla, jotta se voisi reagoida tilanteisiin ajoissa niiden edellyttämällä tavalla. Arvostava yhteiskunta on kiinnostunut sitä, mitä kansalaisille tunnetasolla kuuluu. Miten meillä menee? Miten ihmiset voivat henkisesti? Miten yhteiskunnassa toteutetut päätökset vaikuttavat tunnetasolla kansalaisiin ja sitä kautta hyvinvointiin? Millaiset tunteet liittyvät esimerkiksi vallitseviin päätöksiin koronaviruksen taltuttamisesta ja kansalaisten eristämisestä tai seurantasovellusten käyttöönottamisesta? Kuinka paljon yhteiskunta kestää tunnetasolla vielä uusia rajoituksia?

Historia on osoittanut, että sosiaaliset päätökset ovat sitä järkevämpiä mitä enemmän niiden taustalla on tietoa kansalaisten suhtautumisesta. Esimerkiksi Ranskan hovia ei lainkaan kiinnostanut kansan tunteet 1780-luvun lopulla. Haluttomuus ja kyvyttömyys ymmärtää kansalaisten tunteita johti varsin kaoottisiin ja kansalaisia turhauttaviin päätöksiin. Seurauksena oli lopulta vallankumous.

Kansalaisten tunnetilojen ja emotionaalisten yhteiskuntakokemusten systemaattiseen mittaamiseen on kiinnitetty toistaiseksi vähän huomiota. Tiedostamalla yhteiskunnan tunnetiloja päättäjien olisi kuitenkin mahdollista ennakoida nousevia ongelmia ja toisaalta potentiaalisia mahdollisuuksia. Tämä voi tuoda arvokkaan lisän hallinnollisten toimenpiteiden, kuten kansalaisten arkea koskevan sääntelyn, instituutioiden perustamisen tai lainsäädäntötyön suunnitteluun. Esimerkiksi sääntelyä kehitettäessä olisi hyvä systemaattisesti hahmottaa, miten ihmiset tunteiden tasolla reagoivat uusiin toimenpiteisiin. Kieltolaki oli aikoinaan esimerkki säädöksestä, joka ei koskaan saanut laajan yleisön tukea. Sinänsä hyvää tarkoittava säädös herätti vastakohtaisia emotionaalisia näkemyksiä ja sai aikaan lopulta laajan rikollisuuden. Viimemainittu tuskin olisi ollut mahdollinen, elleivät monet ihmiset olisi hiljaisesti kokeneet salakauppaa hyväksyttäväksi.

Yhteiskunnassa vallitsevaa tunnetilaa voidaan kuvata tunneilmaston käsitteellä. Yhteiskunnan tunneilmasto kuvaa sitä, kuinka voimakkaasti kansalaiset kokevat sosiaalisessa ympäristössään positiivisia tai negatiivisia tunnetiloja. Tunneilmasto on siis yhteiskunnan jäsenten sosiaalisessa ympäristössään kokema tunnetilojen kokonaiskuva.

Epäkohdat näkyvät tunneilmastossa. Negatiiviset ja destruktiiviset tunteet kuten viha, turhautuminen, masennus, kateus ja ahdistus, silloin kun ne ovat vallitsevia, ovat merkkejä siitä, että ihmisten asiat eivät ole hyvin. Ne ovat yhteiskunnan hälytysmerkkejä, ja hallinnon olisi selvitettävä, mistä ilmaston epäkonstruktiivinen tila johtuu. Yhteiskunnassa jossa asiat ovat hyvin, voi olettaa löytyvän paljon konstruktiivisia ja positiivisia tunteita, kuten iloa, ylpeyttä, energisyyttä ja hyväntahtoisuutta.

Tunneilmasto voi olla myös köyhtynyt. Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, miten kansalaiset kohtelevat toisiaan. Ikäihmisten välinpitämätön kohtelu tai irrationaalisen katuväkivallan lisääntyminen voi olla kertomassa tunneilmaston köyhtymisestä. Myös aleksitymia, tunnesanaston kapeneminen voi kertoa siitä. Jos kaikki eteen tulevat asiat mielletään pelkästään ”ihanina” tai ”kamalina”, voi kyse olla köyhtyneen sanavaraston lisäksi tunteiden köyhtymisestä.

Tunneilmastobarometri on parhaimmillaan yhteiskunnallinen ilmapuntari. Dynaaminen yhteiskunta seuraa omaa tunne-elämäänsä. Barometrin avulla voidaan mitata ja seurata tunneilmastoa säännöllisesti ja olla selvillä ilmaston muutoksista. Parhaimmillaan barometri voi antaa kansalaisille välineen ilmaista miten he kokevat arkipäivän yhteiskunnassa, ja millaisia toiveita, pelkoja ja odotuksia heillä on esimerkiksi digitalisaatiota kohtaan. Yhteiskunnalle barometri tuottaa kumuloituvaa tietoa päätösten synnyttämistä tunteista, ja nostaa oleellisia kysymyksiä yhteiseen keskusteluun palveluja suunniteltaessa.

Yhteiskunta voi olla myös kasvattamassa ja rikastuttamassa tunneilmastoaan. Auttaako koronapandemia löytämään työkaluja tunteiden kohtaamiseen ja sitä kautta välittävän ilmaston lisääntymiseen yhteiskunnassamme?

Kirjoittajat:
Pertti Saariluoma, Jyväskylän yliopisto
Jaana Leikas, VTT
José J. Cañas, Granadan yliopisto